Punainen raamattu

Heräsin ajatukseen, että elämä on lyhyt. Hirvittävän lyhyt. Mistä tuommoisia ajatuksia tulee? Näin outoa unta. Katsoimme kotimaista elokuvaa Kristiina Halkolan kanssa, olisko ollut Käpy selän alla. Siinä hän on nuori nainen, mutta vieressäni istui vanha daami. Hän kertoi minulle: " Markku, elämä on niin lyhyt. Elämä menee menojaan. " Erikoisen miellyttävä aamuherätys. Herätä nyt ajatukseen, että elämä on lyhyt. Outoa. Muistetaan nauttia siitä. Siis elämästä, ei tuosta ajatuksesta. Elämä lyhyt, matka pitkä.

Ostin eilen itselleni kalenterin / ajanvarauskirjan. Siirryn sähköisestä ajanvaruksesta takaisin perinteiseen. Olen vanhankansanihmisiä. Uusi järjestelmä on sekava. En hallitse enää elämääni, enkä varsinkaan varauksiani. Miksi kärsiä? Tässä iässä muisti alkaa jo pätkiä. Kaikki asiat pitää olla mielellään jossakin muistuttamassa. Eikä tämä ole mikään vitsi. Nyt niitä lippuja ja lappuja pyörii joka puolella, eikä homma ole hallinnassani. Tähän on tultava muutos. Eiks oo aika käheen värinen? Olisin ostanut mustan, mutta ei ollut. Punainen on hyvä väri, se muistuttaa olemassa olostaan. Punainen ei katoa. Siitä tulee raamattuni. Amen.

Pieni punainen kirja

Kurvattiin eilen duuni jälkeen Kodin Anttilaan. Suomenojalla on muuten remonttimyynti ja kaikkee on mahottomasti AleAleAle. Uuden kodin kapeassa eteisessä on paljon ovia. Se tekee pieneen tilaan ahdasta käyttöepämukavuutta. Olen asiaa pähkäillyt ja päätin poistaa työhuoneen oven ja tilalle tulee rimpsuoviverho tai tilanjakajaksiko häntä nimittäisin. Ko. huoneessa ei ovea tarvita ja näin saan sujuvuutta kulkemiseen, eikä ala paikat ahdistaa. Idea on hyvä tai huono, käytäntö kertoo sen minulle. Ostin huoneeseen myös kattolampun. Sellainen musta, jossa on ristallia. Hieno on. Työhuoneen sävytys tulee olemaan mustavalkoinen. Se muistuttaa minua menneestä. En laita kaikkia huoneita valkoiseksi. Musta antaa raamia. Työhuone tarvitsee sitä.

Enää viikko ja muutto on edessä. Täytyy myöntää, että kaipaan jo asettumista yhteen talouteen. Henkinen minäni asuu jo uudessa, tahtoisin jo viedä sinne sänkyni. Ota vuoteesi ja käy, tuo on niin totta. Missä sänky, missä oma tyyny, siellä hima. Olisi myös ihanaa valmistaa kunnon illallinen, ja viiniäkin tekisi mieli. Kaikella on aikansa. Ajattelin, että pääsiäisenä roudataan herkkää ja särkyvää kamaa Vuosaareen. Tauluja, peilejä ym. turvallisesti uuteen KOTIIN! Ehkäpä pääsen jo hiukka sisustaa... Kattovalot ainakin laitan paikoilleen. Huh, kun on jännää...