Sielujen rauhaa ja näkemisen eroja

Pyhäinen aamu ja ulkona rätkii lunta sellaisella vimmalla, että luulisi yläkerran olevan päissään. Haloo Herra, onks tuossa nyt enää mitään järkee? Anna jo periksi ja kevään tulla. Suomessa on neljä upeaa vuodenaikaa, mutta tästä on lysti kaukana. Heräilevä kevät on täynnä ilmastollista pettymistä ja ikuista odotusta. Minä ainakin olen aina odottanut lumien sulamista hartaasti ja joka vuosi takatalvi tappaa raakuudellaan. Oih, miks se ei jo tuu? Taidan odotella turhan aikaisin, ei helmikuussa vielä helteitä ole. Mut minkäs teet, se on mun luonne. Kärsimätön. Titityy auttaa...

Hartaasti herran

Suuri ja mahtava

Uspenin iltajumalanpalvelus oli tapansa mukaan harras ja kaunis. Miksi mun on aina niin hyvä olla herran huoneessa? Sellainen sisäinen rauha lämmittää. Mie oon sellainen kaappiuskovainen, toiset on kaappipiip ja toiset taas avoimesti piip. Ei uskovaisuus ole kätkemistä, en tarkoita sitä. Tai siis voihan se olla sitäkin, kautta aikain on sen takia ihmisiä vainottu ja roviolla poltettu. Tuskin nyt kenelläkään tulee tarvetta Marttaa tuikata tuleen, kun la-iltana kirkkoon haluaa. Musta se on vain osa elämää ja välillä on hyvä pysähtyä ja kuunnella Herran sanaa. Ihan oikeesti. Olisin halunnut kuvata sitä kauneutta, mutta ymmärrän, että se on kielletty. Pari fotoo nappasin silleen salaa sivulla, oli pakko. Sain kun sainkin syntini anteeksi, ja nyt on taas puhdas, lähes neitseellinen olo. Kiitos!

Bling, bling Blini

Kot, kot Kieviläinen

Kiel pyllyyn

Ravintola Bellevuen Kiovalainen kana ei pettänyt tälläkään kertaa. Se oli järkyttävän hyvä. Ateriakokonaisuus oli maukas ja Martta onnellinen ulkoruokinnasta. Alkuruuaksi nautin blinit muikunmädillä ja jälkiruokana suklaista kakkua jäätelöllä. Me olemme vierailleet ko. paikassa useasti, kana on sen arvoinen. Siellä on hauska tunnelma, tuulahdus menneiltä ajoilta. Illallistamassa oli myös entinen resdentti Mauno Koivisto. Kyl hää on jo vanha mies. Hyvin vanha. Liikkuminen vaikeaa ja hidasta.

Kerroin Ukkorähjälle sapattisuunnitelmistani. Eihän ne oikein uponnut ymmärrykseen. " Sinä haluat vain olla niin erikoinen," tuumasi hän. Eikä olisi niinkään varma, että on täällä odottamassa paluutani. Ilmassa leijui lievää uhkailun makua. Martta ei tuommoiseen suostu, ihmistä ei voi kahlita. Olemme niin eri kastia. Toinen on tyytyväinen rauhassaan ja toinen levoton sielu. Tilanne on patti, mutta kummanko tapa olla ja elää olisi se oikeutettu? Sain hänet ymmärtämään, että antamalla minun mennä, olemme yhtä. Asia vaatii häneltä sulattelua ja uskoisin, että yhteisymmärrys vielä saavutetaan. Jos ajattelen asiaa käänteisesti, niin antaisin toisen mennä. Ylipäätänsä hyväksyn myös sen, että Ukkorähjä ei halua nähdä ja kokea. Olisinhan oikeutettu kyseenalaistamaan myös hänen valintansa. Ei ole olemassa oikeita tai vääriä valintoja, kysymyksessä on ihmisen persoona. Tämä ei mielestäni ole valinta tehtävä. Voiko kukaan olla veljensä vartia?

Syttyikö Rähjälle valo?

Pieni uinahdus vielä höyhenille ja sit on pakko päästä pulahtaa. On mennyt kaksi aamua, että en ole suoriutunut avantoilemaan. Tunnen sen luissa ja ytimissä. Edessä työntäyteinen päivä, mutta uskokaan tai älkää, Martta tykkää tämmöisestä äksönistä. Saa laittaa hihat heilumaan ja Ukkorähjän asunto menee muuttolaatikoihin. Menkää pyllyilemään, siellä on laskiainen!