18.2.2012

Kuningatar ja sotilaat

Huppista keikkaa! Martta vetäisi kunnon kauneusunet. Kevyet kolme tuntia meni ja nyt pieni kooma päällä. Hyi, kun ihminen menee tuommoisesta ihan pöllöksi. Nukuttuani liian pitkät päikkärit, verensokerit on ihan sekaisin. Hirveeeeesti tekee mieli makiaa. Eikä löydy muuta kuin joululahjaksi saatua liian tummaa ja kitkerää suklaata. Antakee mulle makiaa, mitä tahansa! Oisko pakkasessa jotakin immellosta, täytyy tutkia.

Päivärytmit on muutenkin sekaisin. Olin poikkeuksellisesti duunissa. Piti kammata yksi hääporukka. Siinä meni tämä aamupäivä ja iltapäivä toipuessa. Olin niin ajatellut, että aloitan jo asunnon jynssäämisen näyttöjä varten. Ikkunat pitäisi pestä, vaatehuone järjestää ja vaik mitä. Noi näytöt on rasittavia, eikä niitä yleisnäyttönä pidetäkään kuin pari tahi kolme. En jaksa sitä jynssäämistä. Olen varautunut pitkään myymiseen ja yksityisnäytöillä mennään. Ne oikeasti kiinnostuneet löytävät silloin. Se on jämpti se.

Ulostettuani tämän maailman tuskan ja unelman sapattivapaasta on asia ottanut helpotusta. On se kumma tuokin, pienessä mielessä pyörittää asioita, vatkaa ja veivaa, niin ne saattaa alkaa ahistaa. Tehty päätös kohti unelmaa, julki/ilmi tuottaminen tuo helpotuksen. Ukkorähjälle en ole puhunut halaistua sanaa, kerron sitten, kun lähtö tulee. Hänellä saattaa mennä herne nenukkaan tai isompikin palkokasvi. Suotta rienaan jumalatonta, tämähän on vasta tuulen huuhtoma unelma. Ajatuksen haiku, tosin voimallinen sellainen. Minun päässä tämä ajatus on selkeänä, kirkkaana kuin jäinen kristalli. Sitä kohti menen, elämä on taas mielelle kiinnostava.


Eilen tupsahdin siihen Kampin torille ja katso, mikä monumentaalinen herranhuone olikaan paljastunut. Tätähän on duunattu kuin Iisakin kirkkoa ja loppumetrit häämöttä. Hiljaisuuden huone valmistunee lopullisesti tälle keväälle. Aika villin näköinen, Martta rakastaa erikoisuuksia ja näen siinä jotakin hedelmällisyyttä. En tiedä, mistä arkkitehti on idean napannut, mutta ensimmäisenä mieleen tulee eräskin pesä, missä on yksi narttu ja loput urospuolisia siittäjiä. Vai mites se oikein menee, onko se hunaja paneskelun tuotos? Eiks ne urhot oo niin kuin sotilaita ja kuningatarmehiläinen pitää jöötä? Oli miten oli, hieno oivallus. Kauniskin omalla tavallaa. Puu on hieno materiaali, varsinkin, kun se tuodaan keskelle asfalttiviidakkoa. Rohkeaa! Kansa on vahvasti puolesta ja vastaan.

Kiva la-ilta tiedossa. Puhuinkin jo suunnitelmista ja sain vinkin illan jumalanpalvelukseen. Sillä aloitetaan klo: 18.00 ja sit ulkoruokinta. Fantsuu! Sen jälkeen Martta tahtoo kuvaamaan öistä talvikaupunkia, siitä ei kuvia vielä olekaan. Tapansa mukaan Ukkorähjä laittoi vastaan, mutta ilmoitettuani, että mie meen, jää sie. Siihen loppui napina ja saan raahattua hänetkin messiin. Nyt hiukka puuteria nessuun ja menoks! Tsau!

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti