homo@sweet home

Kotona ollaan! Nurkissa paukkuu pakkanen ja ilma on raikasta hengittää. Se tuntuu hyvälle. Thailandiassa tuoksumaailma on vähintäänkin mielenkiintoinen. Paska haisee ja siihen sotkeutuu kaikki se ihanainen jasminikukkanen ynm. yrttimaailma. Alkulomasta se on eksotiikkaa, mutta loppulomasta se haisee ihan sille itelleen. Suomihan on siitä kiva maa, että täällä ei haise milleen. Oli ihanaa vetää keuhkot täyteen puhdasta, raikasta ja kylmää ilmaa. Niin mukava kun onkin matkustaa, niin kyllä on mukava tulla KOTIIN! Ja nukkua omassa, maailman parhaassa sängyssä. Mä rakastan mun sänkyä. Viimeinen ajatukseni ennen unijukan tölöväystä oli onnen tunne siitä, että mulla on mun elämä ja mun sänky, mun tyynyt, mun rakkaat. Aika kiva, eiks vaan jeah!

Kotimatka meni järkyttävän tuskattomasti. Lento on pitkä, lähes 12 tuntia, mutta tällä kertaa se hujahti tuosta vaan. Olin yllättynyt. Jos matkustaminen olisi aina noin tuskatonta, voisin reissuta pidemmälle useamminkin. Sain nukuttua, eikä edes alkumatkan turbulenssi saanut mua kiihkotilaan. Johtuneeko se siitä, että sitä on varautunut siihen, että ahistaa, on paha olla, ei saa nukuttua, känniörvärit möykkää, pennut huutaa ja kaikki on myöhässä. Ja sit kun sitä ei ole, niin kaikki se normi pahe tuntuukin luksukselle. Huippua? Löysin oikean tavan suhtautua. Pidä kaikkea mahdollisimman pahana, niin sinut palkitaan.

Mistä lähtisin purkaa tätä matkakokemusta? Kuvia on kiitettävästi, tekisi tietysti mieli tunkee ne kaikki tänne, mutta siinä ei ole mitään järkeä. Mulla on vapaata pari päivää, Martta on oppinut, että toipumislomaa aikaerosta ja lentomatkoista pitää olla. Softi palautuminen arkeen. Lähden purkamaan kokemuksia takaperin, viimeisestä illasta aina sinne mistä tuli viimeisin kuvapostaus. Tämä on hyvä idea, eikö olekin? Höpötän niihin samalla yleisiä mietteitä lomalta. Nyt ne on tehtävä, että muistaa. Jos siis muistaa enää....

Vaatimaton mutta antoisa aamurutiini on alkanut. Istun aamu viideltä koneella, kupissa suomimokka ja pikku koira tuhisee sylissä. Napsuttelen tänne näin. Oli virkistävä ja hyvä loma, sairasteluista huolimatta. Nyt kaikki tämä tuntuu taas luksukselle. Aika kiva. Menkää ihmiset matkoille. Se avartaa sydäntä ja antaa arjelle kimalletta. Bling, bling!