Katan makuhermoja

Ei se viimeinen ehtoollinen mennyt ihan niin kuin Martta oli sen käsikirjoittanut. Oltiin lähdössä fiinisti syömään, kun Annelille tuli huono elämä. Oksu poksu otti taas vallan ja osa matkaretkueesta ei päässyt lähtemään. Annelihan oli juuri selvinnyt turistikakkapyörteestä ja ilmeisesti päivällinen aurinko pisti tuikaten ja huono olo jatkui. Latisti tunnelman, mutta osa meistä jatkoi elämää makujen maailmaan.

Ankanmaksaa ja chanttarelle

Lampaan sisäfile

Viinissä löytyy, hieno kellari

Taivaallinen jälkiruoka

Jos olette menossa Katalle, niin suosittelen rannalla olevaa ranskalaista ravintolaa Boathouse wine&grill. Interjööri on raikas ja puhdas ja ruoka sattui ainakin Martan makuhermoihin. Elävää pianomusaa, ei liikaa härdelliä ja palvelu pelaa. Aiheutimme pikku hässäkän, kun olimme varanneet ensin pöydän viidelle, mutta Anskun sairastumisen vuoksi, meitä olikin vain kolme. Aloitimme tällä kokoonpanolla ja oltiin nautittu jo alkuruuat, kun Ansku ja Tero saapuivatkin urheasti paikalle. Ravintola oli tietty tupaten täysi, mutta henkilökunta järjesti meille pöydän niin, että kaksi puuttuvaa lammasta mahtui myös mukaan. Martta söi kokin suositusmenyyn viineineen ja olin siunattu. Kokonaisuus toimi loistavasti ja kaikki tämä maksoi alle 5000 bathia. Kommentti vielä siitä, että Thailandiassa ei saisi kunnon viinejä. Höpö, höpö, monellakin ravintolalla on omat kellarit ja laadussa löytyy. Eikä ne ole yhtään sen kalliimpia kuin suomessa.

Taidetta ravintolassa

Paskahuussin eteinen

Martta The Pink

Päätön misu

Loman ehdottomasti parasta antia oli se, että vaihdoimme maisemia. Kaikki mestat olivat omalla tavallaan kivoja. Alkupätkän Bang Tao beach oli rauhallinen, ei hirveetä turisti härdelliä. Ja se oma Villa oli jees. Krabilla taas oli mahtavaa käydä se saariseikkailu ja siellä sitä aktiviteettiä on vaikka muille jakaa. Kata-beach on taas eläväinen ja aika helppo kohde. Juu, porukkaa piisasi, mutta verrattain taas Karon-beachiin, niin rauhallisempi. Ainut miinus Katalla on noi hemmetin venäläiset. He vaan eivät osaa käyttäytyä. Tunkeevat perseensä joka paikkaan, ovat kovaäänisiä maailman omistajia. Hei, ihan oikeesti piti vähän hermostua, kun meinaavat tulla päälle. Ja sellaista Martta ei hyväksy. Tällä hetkellä Thailandiassa on Highseason ja ainakin Katan ranta oli kuin sillipurkki. Mii not laik. Mutta ihan siinä vieressä, kivasti Tuktuk matkan päässä on pieniä rauhallisia rantoja. Käytiinkin Eijan kans makoilemassa Nai Harn biitsillä. Matka sinne Tuktukilla otti 20 minsaa / 400 b ja siinä samalla tuli kiva kiertoajelu.

Katuinen kyökki

Niin roskaa

Kokkipojat paussaa

Los sandalos

Jos ajattelen Phukettia kokonaisuutena, niin en yhtään ihmettele sen suosiota. Kauniita rantoja ja jokaiselle jotakin. Varsinainen helvetti Patong on kokemisen arvoinen, niin päivällä kuin illallakin. Jos haluaa oikein, oikein bilettää, niin se lienee oikea mesta. Päivällä se on kuuma, ahdistava ja hieman agresiivinen. Kivahan siellä on tehdä ostoksia ja katsella ympärilleen, mutta myyjät tuppaa tulemaan hävylle. Ja siitä minä en tykkää. Mutta paikallinen iso ostoskeskus on oiva paikka shoppaamiselle. Siellä saa olla rauhassa, on viileää ja puhdasta. Tavaraa on myös joka lähtöön ja hintataso suomalaisittain edukas. Patongin rantaelämästä Martalla ei ole mitään kokemuksia. Sen sain tällä lomalla huomata, että noi härdellimestat ovat ajaneet jo mun ohi. En vaan jaksa. Tahtoo rauhaa ja rakkautta. Ei liikaa meteliä, ei liikaa immeisiä. Ei se kuitenkaan ahistamaan ala, kyllä tuossa jo ensi talven lomat ovat käyneet mielessä. En pitäisi ollenkaan huonona vaihtoehtona ottaa kahden viikon matkaa Phukettiin. Viikko Katalla ja viikko Karonilla. Tai sit Krabilla, ehkäpä PhiPhillä. Hotellissa pitää olla viisi tähteä ja etäisyydet tarkkaan mietitty. Ja ne pitäisi buukata jo nyt, jos meinaa laatua saada. Martta, tuo orpojen pirujen piru, tahtoo olla lähellä mestoja, mutta omassa rauhassa. Ei paljon vaadittu?