Rakasta itseä

Täällä ollaan! Duunissa hiukka kiirusta ja olen myös antanut periksi kaamosväsylle. Siinä kaksi hyvää syytä, miksi on jäänyt päivitykset väliin. Nyt mennään kohti valoa vaikka hammasta purren. Takaraivossani loistaa ansaittu loma. En muista, milloin olisin näin odottanut lähestyvää matkaa. Vaikka väsy painaa perslihassa asti, niin mieli on avoin ja hampaatkin nauraa. Ei siis mittään hättää. Vuodenaika olisi otollinen synkistelylle, mutta olen päättänyt kokeilla käänteistä keittiöpsykologiaa. En anna pirulle pikkusormea. Minua ei nujerreta, perkele!

JAKSAA, JAKSAA!

Huomenna poikkeuksellisesti myös duunipäivä, mutta vastaavasti vapaata su-ti. Olin laittanut kutsut ystäville pikkupikkujoulujuhlista lauantaille, mutta vähäisen osallistujamäärän vuoksi kemut on peruttu. En ole asiasta ollenkaan harmissani, vietän mieluusti rauhaisan kotiviikonlopun kera Ukkorähjän ja pikku koiran. Juhlitaan Suomea, poltetaan kynttilöitä ja Martta laittaa maukasta ruokaa. Vietetään yhdessä  ns. laatuaikaa ja lataan akkuja loppurutistukseen ennen lomalle lähtöä. Tiedossa on aikas pitkää päivää duunissa ja se tarkoittaa sitä, että viikonloppuna ei yötä myöten riekuta. Vanha ei jaksa. Näin on kuulkaa näppylät.

Vettä tulee kuin aisaa. Tuuleekin niin, että ikkunat paukkuu. En jaksa, en halua lähteä uimaan. Vetäydyn vielä hetkeksi vällyjen alle. Nyt on lupa. Nyt ei tarvitse olla jumppa ilona. Nyt pitää itseä rakastaa ja olla armollinen. Muista se. Adios Amigos!