Varokaa, hirviä liikenteessä!

Voe herra mun vereni! TAAS on perjantai! TAAS heräsin liian aikaisin ja TAAS istun tässä koneella. Alan toistaa ikävästi itseäni. Olen tällainen taastaas-mies. Päivää, olen taastaas-mies maailman laidalta. Mitä teille kuuluu? No joo...

Astuin partsille mokkakuppi näpissä ja rööki huulissa, ja hupsista hävisin pumpuliin. Siellä on ihan mieletön sumu! Paksu ussakka on peittänyt maiseman ääriviivat, vain valojen kajot loistaa pehmeästi. Mikä mieletön sametti, ilmassa on käsinkosketeltavaa salaperäisyyttä. Ensimmäinen ajatus oli tietenkin kamera. Tämä kuva on pakko saada kiinni ja talteen. Valittaen joudun toteamaan, että kamera on tällä hetkellä huollossa ja en olisi niinkään varma , että kykyni kuvaajana pystyisivät hetken tallennukseen. Nolo, tosi nolo. Automaattisesti harmaat aivolohkoni ja kuvasoluni alkoivat miettiä valotusaikaa ja aukon suurutta. Mikä olisi isoasa, tarvittaisiin jalusta, valo ei riitä. Apua, hieno, hieno hetki ja mä en pysty tähän.... Onneks se kamera on huollossa... Ei kuvaa, sori.

Linjavaunussa on ollut vain tasaista harmautta, tällä kertaa ei mitään ihmeellisyyksiä. Eilen bussi nro: 132 meni nenän edestä. Sekös minua kismittää! Marttahan on joka paikassa aina ajoissa, itseasiassa etuajassa. Siinä syy tähänkin myöhästymiseen. Olen niin ajoissa, että myöhästyn. Hassua. Tähtään aina tasan menopeliin ja lähden niin ajoissa, että edellinen vuoro menee siis nenän edestä. Joskus näen, että bussi tulee ja joudun juoksemaan kuin hirvi. Helvetti, vihaan hirvastelua ja siksi lähden aina ajoissa ja silti minulle tulee kiire. Tässä on nyt jotakin sellaista mikä ei mene Martan kaaliin. Pitänee tehdä valitus veeärrälle.

Ehanaa, huomenna on kylpyläkeikka Kirkkonummelle. Pakkaan Ukkorähjän matkapakasiin ja me lähdetään hemmottelulomalle. Joko olen kehua retostellut, mitä helliviä hoitoja olenkaan varannut? Lauantaina Martalla on Deep tissue massage, en tiedä mitä se on, mutta se kuulosti hyvälle ja on ihan helvetin kallis. Sunnuntaiaamu aloitetaan kasvohoidolla ja timanttimikrohionalla. Laihtumisestani johtuen, naamassa roikkuu löysiä nahkalärpäkkeitä ja siihen ei taida pelkkä hionta, eikä timantitkaan auttaa. Pitäisi olla isommat laikat ja vetää verekselle. Ukkorähjälle varasin Intialaisen päähieronnan, toivottavasti veivaavat nupin niin sekaisin, että hän tajuaa kuinka ihana minä olen... Enihau, on mahtavaa päästä hoidettavaksi. Tulee kyllä niin tarpeeseen ja oikeaan saumaan. Myö otetaan helevetin rennosti, eikä tapella. Eihän?

Eilinen valokuvakurssi teki ihmisen taas nöyräksi tietotekniikan edessä. Harrastimme photosoppausta ja putosin kärryiltä aika lahjakkaasti. Meinasi iskeä epätoivo. Mutta ennen unoseen vaipumista ymmärsin jotakin oleellista. Harrasteeni on kestänyt vasta vaivaiset parisen kuukautta, enkä voi olla vielä pro. Nyt armoa kehiin ja suhteutetaan asioita. Opitaan ensin kuvaaminen ja sitten valtaamme tietotekniikan. Martan luonnolle ottaa tämmöinen idioottimaisuus, mutta olen nöyrtynyt. Annan itselle anteeksi lahjattomuuteni ja avoimin mielin kohtaan vajavaisuuteni. Kyllä mie vielä opin. Tai sitten en. Se on vaikeeta. Kiitos ja anteeks.

Jahas, on aika tarttua aamurutiniloihin. Söpösti sumustelen uimaan ja sitten tartun kuulani kahvoihin. Pikku vinkki vaan kaikille ääriviivojensa menettäneille. Säännöllinen kahvakuulailu kiinteyttää tehokkaasti. Martalla on kuppikoko pienentynyt kiitettävästi ja sikspäkin ensimmäinen päkki on saavutettu. Miehän oon helvetti kohta rantakunnossa! Eihän siinä oo mitään järkee, riehua nyt jonkun kuulan kanssa, mutta lähes joka aamuinen ( vaivainen viis minsaa) tuottaa todellakin tulosta. Nyt hahmoitan ja tunnen ääriviivani. Hillitöntä viikendii jokaiselle säädylle ja säädyttömälle!

P:S Erikoisterkut Aarolle! Hän on nuorin ( ja ehdottomasti komein) lukijani. Aaro on seitsemän viikon ikäinen.