26.11.2011

OLO onnellinen

Täällä ollaan ja hengissä! Pikkujoulut sujuivat loistavasti. Meillä oli oikein hauska ja vauhdikas ilta. Vaikka olemme työn puolesta paljon yhdessä, niin harvoin kerkeämme rupattelemaan kunnolla. Okei, duunijuttuja puhuttiin, mutta myös "henkeviä" rakentavasti. Johtuneeko kivasta illasta, vai mistä, mutta ei ole ollut edes paha daagenefter. Juu, hiukka olin aamulla tukka kipiä, mutta kävin hapetuksella ja uimassa, niin siitä se olo korjaantui. Kyllä tuli kuplivaa nautittua ihan kiitettävästi, mutta niinhän sitä pikkujouluissa kuuluukin nauttia. Kun antaa itselleen luvan nauttia, niin nyt ei tarvitse ahistella ja kärsiä huonoa omatuntoa. Martan moraali on joskus typerän tiukka. Ihan suotta. Ruoka rakkauden jälkeen mentiin Namuun ja Martta sai kun saikin jorata. Loppu illaksi piti vielä eksyä teatteriin. Eli siis perinteiset pikkujoulut seikkailut...

Tässä tulee laineita

Lilaa luomeen

Viehkosti

Martta ja enkelit
Täydet kymmenen pojoo ja papukaijamerkki menee Ravintola Ololla ja huippukokki Pekka Teräväiselle. Hänen miellyttävällä opastuksella luotsasimme upeat herkut. Hienoja makuyhdistelmiä, aistikasta makumaailmaa, hyväileviä viinejä ja rentoa tunnelmaa. Olon kokkikurssikeittiö on kivan pieni, kodinomainen, hauska tila. Pekka taas itse oli rauhallinen, ei menettänyt hermojaan meissä ja oli aika fantsuu saada nähdä huippukokin opastusta. Koko meidän porukka tykkäsi kovasti ja hei, jos mietit jotakin tällaista ohjelmanumeroa, niin voin todellakin suositella. Kiva tapa touhuta yhdessä, oppia samalla ja mikä parasta, syödä hyvää ruokaa. Mistä tykkäsin myös, niin Olon filosofia on pohjoismaalainen, lähellä tuotettu ruoka. Paljon luomua ja kotimaista. Huippua! Täydellistä! Kyllähän se omansa maksaa, mutta niin kaikki hyvä maksaa. Enkä pidä tätä suhteettoman kalliina, neljän lajin illallinen, juustoineen ja viineineen hyvässä ravintolassa on myös kallista. Ruoka oli muuten täydellistä, mutta pääruuan kaurarisotto oli hiukka outo, maku hyvä ja pehmeän täyteläinen, mutta toi liikaa mieleen kaurapuuron. Mun ja Kirsin tekemä suklaafondant ei myöskään onnistunut täydellisesti. Halusin tehdä sen, että oppisin sen valmistuksen. Se ei ole helppo. Osa onnistui täydellisesti, mutta osassa ei rakenne säilynyt pöytään asti. Mutta nyt tiedän tarkkaan kuinka se tehdään "oikea" oppisesti. Maku oli taivaallinen ja siihen tehty suklaamusse huippu! Kiitos Pekka!

Illan meny

Kitkan muikkunmätiä ja puikulaperunaa

Ankkaa tattiliemessä ja pikkusipulia

Sallan villiporoa riistakastikeessa

Kotimaisia juustoja

Fondant, suklaamusse ja vadelmajäätelöä

Sähäkästi syntyy

Intesiivinen keskitys

Touhua piisaa

Mun ihana yhtiökumppani

Kukas se siinä vatkaa

Mahtava Pekka ja tytöt

Muikun mäti, huippu kokonaisuus

Ankka, tattiliemi puuttuu

Kaurapuuro pääruoka

Kotimaisia juustoja

Onnistunut fondant
Nyt rakastan Ukkorähjää ja laitan jauhelihapihvit sienikastikeella sekä uunijuurekset. Meillä on tällainen söpö koti-ilta. Villasukat jalassa ja mussun tussun. Huomenna on tiukka päivä ja aikainen ylösnousemus. Menemme myymään kirppikselle rätei ja lumpui, sekä hiukka antiikkia, antiikkia.

4 kommenttia:

  1. Miau, kivat juhlat teillä! Ei tarvinnut olla se tonttuhattu päässä ja laulaa tiptappia tai äidin porsaita;)
    Mun duunissa ei onnistuis vastaava kun meitä on niin paljon eikä työnantaja maksais (kaupunki). Toki vois koota "parhaat tyypit" ja mennä omalla kustannuksella.
    Ihanat ruuat teitte, varsinkin toi suklaatsydeemi oli varmaan taivaasta:)

    Ps. harvinaisen kaunis yhtiökumppani sulla, ihan filmitähti;)

    VastaaPoista
  2. Viivi: No, hellurei. Mietin jo missä se Viivi luuraa :)

    Oli meillä kyllä mukavaa. Voin kyllä suositella tod. Suklaafondant on mun kompastuskivi. Onnistuminen on ylemmän käsissä ja nyt sain huippu reseptin.

    Ansku on kuin hyvä viini. Paranee ( kaunistuu) vain vanhetessaan :)

    VastaaPoista
  3. Mä luen kaikki sun jutut mutta annan välillä tilaa muille kommentoijille.
    Mulla on kyllä joka asiaan mielipide ja oon opetellut olemaan välillä hiljaa, vaikka sormet syyhyää;)

    Höh, miks Ansku kaunistuu ja mä rumennun, taidanpa olla vanha kalja,yäk.

    VastaaPoista
  4. Viivi: Joskus vaikeneminen on kultaa... Mut kiva kun luet ;)
    Vanha kalja, höpö, höpö...

    VastaaPoista