Aaveita vaiko haaveita

Voe kiesus, mikä myräkkä! Nyt olisi hienoa lähteä uimaan, mutta Martta on niin poikki, että pysyttelee ihan himatsuunissa. On jotensakin laiskan pulskea olo. Viime yö meni liskoillessa ja odotin vain koko ajan kellon soivan 05.50. Tämä päivä Jäähallin kirpparilla ottikin voimille. Mutta se kannatti. Tehtiin tiliä rapiat kuussataa egee, ei ihan huono. Mutta vuoden takaiseen sessioon verrattuna, meno oli hiljaisempaa. Oliko kelillä ja lähenevällä joululla vaikutusta, en tiiä.

Otin tossa parin tunnin tirsukat ja heräsin aavemaiseen tunnelmaan. Ympärillä oli haudan hiljaista, eikä minkäänlaista valon kajoa. Hetken jo luulin, että maailmanloppu on käsillä. Pitkien päikkäreiden jälkeen on yleensä hiukka töttöröö ja piti kyllä pari kertaa miettiä, missä mennään. Katsottuani ikkunasta ulos, ymmärsin, että kysymyksessä on sähkökatkos. Ei hätiä mitiä, tulet tuikkuun ja tunnelma oli katossa. Mutta kyllä ihmispolo on tekemätön ilman sähköö. Siinäpä soffalla makasin ja odotin virtaa saapuvaksi.

Mie olen rakastunut näihin juureshässäköihin. Erityisesti makuhermojani hivelee punajuuri. Tässäpä eilinen jauheliharakkaus Ukkorähjälle. Jälkkäriksi Lidlin appelsiinvaniljajäde, saksanpähkinä, pakastemarjoja ja hunajabalsamico ( 12 vee. vanha.) Hyvää oli. Pakkohan mun on postaa myös mun uus tukka ja pikkujoulu vermeet. Näillä mentiin, ticotico, lystiä siis piisasi.

Ei helvata, nyt täytyy tormistautua. Jotakin järkevää olisi aikaan saatava. Niin miksi? Eikö nyt voisi vain olla. Kuuntelisi sadetta ja antaisi myrskyn riehua.... Möllään töllöö ja rauhalla rakastan. Juu, näin teen.