Mikä Chisu!

Wow, mikä katti! Sellainen sähikäinen, kehräävä Chisu. Hyvä keikka, mahtava meno, että lento. Vanha oli tyytyväinen, artisti aloitti luvatusti tasan puoli kymmenen ja soitti puolentoista tunnin setin. Ei tarvinnut aamuyölle kukkua. Chisun musa kolahtaa meikäläiseen. Sanoituksissa on jännää elämän makua ja sielukkuutta. Arvostan suuresti tällaista lahjakkuutta, hän sanoittaa ja säveltää itse kappaleensa. Siksi ne on niin häntä. Hän on kaunis kuin mikä, sellaista menneiden aikojen glamuuria. Kyllä jäi hyvä fiilis!

Tavastia ei paikkana ole mun mieleen. Vuosi sitten olin keikalla Aleksanterin teatterissa ja se oli mielestäni parempi. Sai vanha istua ja keskittyä rauhassa vain kuuntelemaan ja katsomaan artistia. Nyt paikka oli täynnä ihmistä ja ne tuli liian lähelle. Duunipäivä takana, seisominen otti jalkoihin. Chisun karisma, ääni ja habitus kestää kyllä istuvan konsertin mainiosti. Mietin, että kummastakohan esiintyjät itse tykkäävät enemmän? Keikasta, jotka ovat bileet ja jengi voi joraa ( dokaa) vai istuvasta, ei niin hurmoksellisesta menosta? Oih, olisi mahtavaa joskus päästä sellaiselle keikalle missä olisi vain kourallinen ihmisiä, intiimi tunnelma, ja Chisu esiintyisi vain meille ( mulle.) Jos teillä on mahdollisuus, niin menkää ihmeessä keikalle. Hänessä on sellaista ytyä, joka on nähtävä, koettava livenä!

Se on taas viikonloppu! Niin onkii! Joko leivot pipareita? Hah!