Mie lähen Borneoon!

Viime viikonlopun Hesarin kuukausiliitteessä oli mielenkiintoinen juttu, Yö Borneolla. Tarina kertoi Päivi ja Santeri Kanniston tekemästä elämäntapa muutoksesta. (Tässä linkki blogiin.) Hienosti sanottuna, he ovat nomadeja, jotka ovat aina matkalla. Ovat jättäneet kaiken taakseen ja lähteneet maailmalle. Vakituista osoitetta ei ole, ei maallista mammonaa, ei mitään. Heillä on vain toisensa ja elämä. En tiedä, mua kiihottaa suunnattomasti tuollainen  rohkeus ja leikittelenkin ajatuksella, jospa minäkin... Valitettavasti tietäen, että mun vaellus saattaisi pysähtyä jo Tukholmaan ja tulisi ikävä omaa sänkyä, lämmintä suihkua ja kotini tuomaa turvallisuutta. On aina hemmetin hienoa lukea näitä "elämäntapamuutoksia," kuinka ihmiset ovat hypänneet pois oravanpyörästä ja lähteneet kohti tuntematonta. Väitän, että kaikilla näillä elämäntapa ihmisillä on kuitenkin   pankkitilillä sen verran pätäkkää, että se mahdollistaa kaiken tuon. Ei sitä ilmaiseksi missään haahuilla. Enihau, tuo juttu satutti mua sieltä jostakin, mikä laittaa (taas kerran) miettimään elämän menoa. Vaikka elänkin elämäni parasta aikaa, niin onhan tämä hyvinkin ennalta arvattavaa ja tekisi kovasti mieli pikkasen pölläyttää. Jos mulla olisi rohkeampi elämänkumppani, niin yhdessä saattaisi jotakin tuollaista kehitellä. Vai onko tämä vain tekosyy omalle pelkuruudelle? Perkele, mie lähen Borneoon!

Eilen illalla Ukkorähjä ärähti mulle: " Miten se taas on tuommonen möllö, miten se elämä on taas niin vaikeeta!" Olin eilisen duunipäivän jälkeen väsy ja varsinkaan silloin en jaksa vastata hänen katkeamattomaan puhetulvaan. Miten helvetti, se on niin vaikeaa ymmärtää, että en jaksa työpäivän jälkeen olla kovinkaan lämminhenkinen rupattelija?! Tästä asiasta ollaan keskusteltu miljoona kertaa, eikä se näytä menevän jakeluun. Tietysti minä, herkkä värisevä taiteilijasielu, otin asian myös tarkempaan pohdiskeluun ja mietin, onko ilmassa puhumatonta raskautta? Täytyy myöntää, että eilen illalla Ukkorähjä otti kuin ottikin kupoliin. En tiedä, joskus vain toisen pelkkä oleminen ja läheisyys ärsyttää. Anna anteeks Jumala, en mie pahalla. Mie lähen Borneoon!

Näillä mennään keskellä viikkoa. Nyt on ihan pakko päästä uimaan, kiire jo tulee, mutta sielu huutaa happee ja ruumis viileetä vettä. Ei auta, mentävä on. Täältä tullaan! Kuka lähtis mun kaa Borneoon, pannaan elämä haiseeee!!!!