Tyhjä takki

Oli pakko vielä kurssin jälkeen istua tähän koneella ja käydä kuvatut kuvat läpi. Oli äärimmäisen mielenkiintoinen ja v a i k e a kuvaussessio. Meillä oli hyvät mallit, valot loistavat ja kaikki kohdallaan, mutta sitä sai huomata olevansa ihan noviisi. Voisiko uskoa, että kuvaaminen on niin rankkaa hommaa, että hiki päässä taas räpsittiin. Sehän tässä on ihmeellistä, että opin kasvaessa, harraste tulee vaikeammaksi. Onko sitä kriittisempi vai mikä? Tässäkin asiassa täytyy olla itselle armollinen, ei pidä unohtaa sitä, että kuvaamisesta tulee myös nauttia, eikä liikaa suorittaa. Ei pidä myöskään kadottaa sitä taiteellista ambitiota, mikä kai on olemassa... Nyt on nuppi ihan sekaisin ja hirvittävä epävarmuus. Ei, en helvetissä luovuta, tahtoo lisää! Tahtoo oppia! Kuvasin lähes 500 ruutuu, mallina hurmaava, fotogeeninen ja rento Jutta Aalto. Olen häpeilemätön ja laitan tänne muutaman otoksen. Tai mun on siis pakko päästä purkaa ulos tämä luomisen tuska. Sanokaa mitä sanotte, jostakin kaikki saa alkunsa....