Karpin maailma

Kiitos herrani, kiitos vapahtajani, oli makoisat yöunet. Posotin koisaa ysiin asti, mikä alkaa ikäihmiselle olla jo harvinaista herkkua. Uni oli syvää ja tyydyttävää, sellaista sulokasta lapsen unta. Nyt on levännyt olo ja mieli halajaa metsälle. Täydellinen ilma sieniretkelle on meille siunattu. On taas suhteet yläkertaankin kunnossa, olen kai muistanut maksaa laskuni ajoissa... Ensin täytyy tehdä pakollinen jumpparutiini, se on pakollinen, en siitä erityisesti nauti, mutta olo sen jälkeen on niin palkitseva, että saan läskiperseeni siksi liikenteeseen.

Minä siis ihan oikeasti aloitin tämän muotivillityksen elikkäs Karppaamisen. Kaikkihan nyt karppaavat. Ei, ei se sitä tarkoita, että elämä on nyt yhtä ankeutta. En halua olla ehdoton tiukkapipo, kyllä aamiaispuuron voi silloin tällöin syödä ja muotoilenkin sellaisen itselle sopivan ruokavalion. Mutta se yletön leivän syönti pois ja kaikki se makea höttö, mitä vedin hanurista alas. Tavoitteena on pudottaa painoa nelisen kiloa ja ennen kaikkea saada parempi olo pipiin massuun. Kerron täällä kuinka homma etenee. Ehkäpä laitan myös hiukka ruokapäiväkirjaa. Eiliset oluet on nyt juotu, jumalten juomalle sanon nyt kudpai ( itkua tuhertaa hän.) On kiva kun elämään tulee jotakin uutta ja ihmeellistä. Olen uudesti syntynyt, olen valo, olen vapaus! Nooh, rauhotuppas taas hiukka....

Yläkerta järjesti aika kivan valoshown illalla. Kuvasin sen aikajanassa ja tämmöistä näkymää meille heitti. Se oli tervetuloshow Martan uudelle ruokavaliolle, näin minä sen näkisin. Voi herra paratkoon, totta kai luoja on hommassa mukana. Ei se muuten onnistuisi... Kiitos, kiitos.

Olisi niin mukavaa näpyttää, mutta mulla on kiire sienimetsään. Niin himotuttaa. Ensin karppiaamiainen, munakasta ilman keltuaista, kinkkua ja vaikka pähkinän tynkää. Vòila, elämä on terästä!