Do diin, täällä ollaan taas. Meinaan paratiisi pöpelikössä. Niin ja eetterissä. Virtuaalinen purkautuminen on lähes välttämätöntä, niin on jo asiaa sydämellä. Saavuttiin möksälle ysin pintaan ja täällä on syksy. Mökki oli kylmä ja kostea, oli pakko lyödä lämmöt päälle. Ihanaa!!! Paikat tihkuu vettä ja kosteutta, mikä taas tietää, että tattia löytyy. Pihapiiriin olikin noussut jo muutama komea yksilö, huomenna luvassa mahtavaa saalista. Ystävättäreni ( tuo tattitutka, sienihullu) ampaisi kiihkoissaan hämärään metsään. Sanoin, älä lähde syvälle metsään, että löydät hämärässä takaisin. Kai se sieltä kotio löytää... Huomenna on sit varsinainen tattiturnee, malttaako edes nukkua. Täytyy ottaa useampi sienivasu messiin.
Mie olen sit aloittanut K A R P P A A M I S E N! Hiilarit veks ja elämä repes. Nyt kaksi päivää jo takana ja pylly ei enää rupattele. Olo muutenkin turvoton ja varsin kevyt. Martta tahtoo kaljamahan pois ja elämään laatua. Nyt täytyy kyllä tunnustaa, että möksän jääkaapissa odotti kolme (3) tölkkiä lappilaista olutjuomaa jotka aion tuhota tänä iltana. Toinen tölkki menossa ja heti alkoi perse laulaa. Ai kun paha, hirveen paha. Mutta tiukka linja jatkuu tai ei se ole edes tiukka. Sokerit pois, valkoinen pullamössö, pastat ja potut veke. Heleppoo kuin heinänteko ja ruumis kiittää. Ja suolisto. Hyh, olinpas taas magabeeri...
Selvittyäni maanantaiangstista viikon energiat olivat kiitettävästi kohdillaan. Hilpeää heilumista ja helppoa olemista. Duuni luisti ja rakastin ihmisiä. Syksyllä sielussani puhaltavat aina isot tuulet. Pirut sohivat hiilihangoillaan ja enkelit pehmentävät pumpulillaan. Kyseenalaistan kaiken ja kaipaan muutosta isolla ämmällä. Elämässä pitää olla runkkua. Toiset käpertyvät villasukissa ja punaviinipöhnässä haaveilemaan sohvan nurkkaan, mutta Martta haluaa muutosta ja runkkua! Joko nyt, joko nyt pyyhkäisee muutosten isot tuulet ja elämä on paljas ja iso mahdollisuus? En nyt ala tästä enemmän runoilee, tämä vaatii rauhallista pohdiskelua ja siitä saa ihan oman aihionsa. Tästä siis tuota tuonnempana....
Uskokaa tai älkää, mutta mökiin oli laitettava jo lämpöpatterit päälle. Vilu kapajaa nurkissa ja ilmassa tuoksahtaa syksyn lupaavat aromit. Kyllä tuntuu hyvälle. Tuntuu niin hyvälle! Niin kuin olen varmasti jo aikaisemmin todennut, Martta on syksy ihmisiä. Ilmassa alkaa väreillä räjähtävää energiaa ja elämä on uutta mahdollisuutta. Olen valmis, antaa tulla vaan!
Nyt täytynee mennä jo yöpuulle. Mikä se tuokin sanonta on? Mennä yöpuulle. Eihän me mihinkään puuhun mennä vaan sänkyyn. Onko se perinne menneiltä luolamiesajoilta, mentiinkö silloin puunoksalle nukkumaan, peläten saalistavia eläimiä? Voi olla, onneksi Martalla on kiva sänky. Sinne on kiva kömpiä. Hyvää yötä, Jeesus myötä. Kiitos tästä päivästä!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti