Tylsähköä läbinää

Hitto, mulla on tylsää. Kävin pikku lenkillä ja heti otti keuhkoon. Sisälläni riehuu purkamatonta energiaa ja olo on levoton. Tämä valon lisääntyminen tekee sen. Pimiällä on helppoa ja luvallista olla vain. Nyt pitäisi tehdä jotakin järkevää. Tai ainakin pitäisi päästä avantoon. Huomisen päivän aloitan kyllä avannolla, tuli mitä tuli. Joskin reipas parikymmentä miinusta saa naaman jäätymään. Teen vain pikkupikku lenkin. On pakko. Muuten räjähdän!!!!!

Olen taas istunut tässä koneella, selaillut sivuja sieltä ja täältä. Musta on ihan oikeesti tullut nörttien nörtti. Ensi lauantaina meillä on Mac-opinnot. Ystäväni, armoitettu tietotekniikka guru on luvannut opettaa minua ja erästä toista onnetonta. Käydään läpi perusjuttuja ja opitaan ymmärtämään... Katsos, minä kuulun siihen ikäpolveen, että tietotekniikka oli helmitaulu ja laskutikku. En ole kurssin kurssia käynyt. Tekniikka on ollut sitä, että mitähän tapahtuu jos tuosta painan... Odotan innolla.

Uunissa tirisee jauhelihaperunalaatikko, pannaritaikina odottaa kypsennystä. Siinä sitä on ystävänpäivä gurmeeta. Ukkorähjä tykkää tavallisesta kotiruuasta, näin mie hempeilen. Seiskalta voikin lehmääntyä sohvalle, alkaa kiva, tyhjiöpäinen teeveen tuijotus. Kolme tuntia yhteen putkeen ja pelkkää hömppää, en edes uutisia katso välillä. Voin puolustautua, että tämä onkin viikon ainut ilta, kun näin himokkaasti ruutua tuijotan. Menikö läpi? Tulisi jo hämärä ja tumma, loppuisi tämä levottomuus. Auts!

Nyt loppui valitus. Olen terhakka ja silitän työviikon paidat. Heitän muutaman voltin ja lopetan tylsyyden. Nyt on näläkä, siihen auttaa syöminen.