Onni

Istun syksyisessä aamussa ja mietin....

Elämän onnea ja autuutta. Mistä ne muodostuu, mistä se tulee? Tämän elämäntapamuutoksen kynnyksellä pieni pääni miettii mistä joutuu luopumaan ja mitä saa. Kaikki kesän ihanat, kuplivat juhlat olivat onnea. Ystävät ympärillä ovat elämän iloa. Mietityttää se, kuinka saan elämääni juhlan tuntua ilman kuplia? Onko kaikki tasapaksua arkea, ei juhlan huippua, ei arjen erotusta. On niin tottunut, että juhlaan liittyy aina pirskahtelevat, vuosikertaviinit ja pikku terävät. Varmasti on väkevää vieroitusoiretta, mutta se on vain minun ajatusmaailmastani kiinni. Pitää löytää uusi tapa ajatella, uusi tapa juhlia.

Nämä syksyiset sieniretket ovat onnea. Minulle juhlaa. Mitä vielä? Onhan sitä oltava muutakin!?

Jos ajattelemme asiaa laajemmalla perspektiivillä, niin löydän paljonkin faktaa mikä tukee muutosta. Terveys, hajuttomuus, raikkaus, reippaus jne. jne. plaa, plaa, plaa......

Tuntuu niin kliseelle, mutta sieltä se elämän onni on löydettävä.

Muutama vuosi sitten yritin irti tupakasta hypnoosilla. Syvässä narkoottisessa tilassa jouduin laittamaan itselleni terveisiä tulevaisuuteen. Viestin siitä, miksi minun kannattaa olla tupakoimaton. Näin itseni seitsemänkymppisenä äijän käppänänä. Seisoin avannon reunalla, reipas virnistys naamalla. Olin pieni, kutistunut ja ryppyinen, mutta tupakoimaton terve vanhus! Aistin itsestäni puhtaan ja terveellisen energia. Juuri näin, tänä päivänä tehdyillä valinnoilla voin vaikuttaa siihen, kuinka voin ikäihmisenä. Haluaisin olla toimelias, aktiivinen ja elämän haluinen ukkorähjä. Valitettavasti hypnoosi ei auttanut, mutta en varmaankaan ollut vielä valmis. Nyt olen. Sytytän yhden savukkeen....

Eilinenkin päivä oli sieni antoisa. Taas vasut pullollaan tatteja, hienoja lampaankääpiä ja hiukka kantsuja. Tähän mennessä meillä on jo kaksi isohkoa pussia kuivattuja tatteja ja kaksi on vielä tulossa. On talven herkkuhetket turvattu. Mutta kuinka voi syödä tattipastaa, jos ei ole hyvää valkoviiniä? Oih ja voih! Miksi törmään koko ajan näihin ajatuksiin? Eihän minua ole Tuonelaan tuomittu. Jaksan tämän holittoman loppu vuoden ja sitten voin nauttia lasin tahi kaksi aterialla hyvässä seurassa. Just joo....

Syötiin taas maukasta sieniruokaa. Tattisoossit ja paistetut kanttarellit, joo okei. Mutta lampaankääpäpihvit ovat harvinaisempaa ja taivaallista herkkua. Tässä taas resepti.

Lampaankääpäpihvit

Valitse mielellään tasakokoisia, litteitä sieniä. Tee panerointi aineet valmiiksi lautasille paistinpannun vierelle.

1. Vehnäjauhoseos. Lisää jauhoihin suolaa, valkopippuri ja curry.

2. Kananmunaseos. Vatkaa munien rakenne rikki, lisää hieman suolaa.

3. Korppujauhoseos. Lisää tähän myös hieman suolaa ja currya. Varo, että et laita suolaa liikaa.

Aloita panerointi vehnäjauhoista ja jatka edellä mainitussa järjestyksessä. Ole tarkkana, että seokset tarttuvat kunnolla sieniin. Voit avittaa käsin, jos joku kohta on "kupera" ja panerointi ei meinaa tarttua. Tästä näin tulee se ihana rapsakka pinta. Sulata voita ( miell. oikeaa sellaista) pannulla ja paista pihvejä miedolla lämmöllä noin 15 min. puoleltansa. Nosta pihvit folion alle tekeytymään ja nauti. Yksinkertaista, mutta niin maukasta.

Kaupunki kutsuu taas. Pitkä ONNELLINEN viikonloppu takana. Eikä tämä sienestys ole ihan turhaa haahuilua metsässä. Ystävättäreni askelmittari kertoo sen, miksi jalkani ja selkä ovat hieman pökkelöt. Hyvä, hyvä, ihminen on luotu liikkumaan. Tästä on hyvä jatkaa. Huomenna hommaan salikortin ja aloitan urheilevan elämän tyylin.

Tänään paistan töihin sienipiirakkaa ja olen muutenkin ihan tattina.