Analyysi

Nyt on paikallaan viiltävä analyysi lomasta. Totuus kaikesta tästä unelmasta ja ihanasta, onnesta ja autuudesta. Olen yllättynyt siitä, että en ole pahemmin kyllästynyt ja parisuhdekin on vielä voimissaan. Yleensä kesäloman jälkeen olen sitä mieltä, että se on loppu nyt. Ei jaksa, ei halua. Hyvinhän tämä meni. Muutamia hatutuksia matkan varrella, mutta nehän kuuluvat elävään elämään. Pieni isompi räsähdys sattui toissa iltana, mutta siitäkin selvittiin. Ketä kiitän, itseäni vai ylimpää? Kiitos.

Harrastimme kotimaanmatkailua ja se oli riittävä. Ei kesällä tarvitse mennä merta edemmäksi uistelemaan. Vaikka heinäkuu oli helvetin helteinen, niin kai se osaltaan teki sen, että oli lomalla! Lomalla omassa maassaan. Ja jos onni suo ja tuulet ovat myötäiset, niin ilma viilenee ja minulla on rauha. Viileä todellisuus.

Takana kaksi onnistunutta loma. Se Kanarian reissu toukokuussa ja nyt tämä. Olenko oppinut hallitsemaan hermojani ja nauttimaan silloin kun on sen aika?

On ihan kiva mennä töihin. Huomaa" ihan." Pieni palanen minussa voisi jatkaa tätä päivien viemää untuvaa. Olla vain, elää hetkien mukaan ja unohtaa raaka todellisuus. Olisi hauskaa kokeilla pidempää lomaa. Vuorotteluvapaata tai pitäisikö hankkiutua raskaaksi? Onko joskus elämässä sellainen tilanne, että voisi olla kesän lomalla? Huikea ajatus, tuhoon tuomittuko jo syntyessään. Sitä kohti mennään. Kyllä minä vielä joskus....

Jos hermot on hallinnassa, niin kyllä loma vaikuttaa myös fysiologisesti. Olen nukkunut koko loman hyvin, kakka on tullut ilman ponnisteluja ja pumppukin jyskyttää tasaisesti kuin vanha höyryveturi. Käsi kädessähän ne menevät, hermoni, nuo ailahtelevat riekaleet ja tämä kehoni, ikuisen salaisuuden temppeli.

Enhän minä voi arkea ja työtä kaikesta syyttää. Minä rakastan työtäni, sitä hullua hulabaloota ympärilläni. Mutta kyllä loma tekee ihmiselle ihmeitä. Loppujen lopuksi kysymys on tasapainosta. Kuinka taiteilet elämääsi niin, että olet sinut luomakunnan, pyhän yhteisön ja elämän viisauden edessä? Siitä siinä on kysymys. Ei enempää, ei vähempää. Huh, nyt tuli stressi. Kakka ei tule, pumppu hakkaa......

Loman kohokohtia?

Pyöritän kovalevyäni taaksepäin ja viipyilen heinäkuun hetkissä. Paahtavissa päivissä, järvien kimalteissa, koivujen tuoksuissa. Hmmmmm....... Mitä niin? Sainko mitään vai annoinko vain?

Kyllä päällimmäisenä esiin pelmahtavat nuo suloiset juhlat. Kauniit hetket hauskuuden ja maistuvien makujen yhdistelmät. Kiitän myös ystäviä, ilman heitä ei olisi onnen ja ilon kosketuksia. Jos riisuttaisiin lomasta ne hetket pois, mitä jäisi? Ontuvaa, muistamatonta tasapaksuutta. Näillä hetkillä jaksaa taas taapertaa ja odottaa seuraavaa kohokohtaa.

Olen myös onnellinen, että elämässäni on tämä pieni paratiisi. Ilman tätä ja täällä nautittuja hetkiä.... Ei, en voi edes kuvitella. Tämä on tärkeä, onko tämä jopa liian tärkeä? Onni ei saisi olla kiinni paikassa, ajassa tai materiassa. Ei niin. Mutta on vain niin vaikeaa kuvitella kesälomaa kaupungissa. Kuumassa, ahdistavassa kerroksiin pakatuissa häkkikopeissa. Ei, ei!

Kiitos tästä, kiitän, kiitän paljon kiitän. Olen kiitollinen!

Ei pidä ajatella, että kaikki on loppu. Kaput. Elämää loman jälkeen, onko sitä?

Tunnelmat loman alussa ovat riehakkaat ja vapauttavat. Kaikki on edessä, kaikki on mahdollista. Neljä pitkää viikkoa ovat vain minun. Aikani on minun, elämäni on minun.

Eihän siitä pääse yli eikä ympäri, mutta hienoinen suruvire ja alakuloisuus on vallannut ajatusmaailmaani. Ei ole minun aikaani, ei minun elämääni. On vain työ, aikataulut, tulemiset ja menemiset.

Tämä kaikki on masokistisella tavalla outoa. Mutta minähän olen outo. Arjen lento, se ihanahulluhöperö pyöritys saa minut kiinni turvallisiin rytmityksiin. Siinä on oman elämänsä helppous. Antaa mennä vaan, mennään antamaan. Olenko arjen sankari vai loman jumala? Siinä sitä onkin pohdittavaa syksyiltojen kynttilähämyihin ja punaviinihuuruihin. Ai helvetti, minähän en käytä enää syksyllä alkoholia.... Kippis!

P:S Päivittäiset pohdiskeluni ovat nyt tältä erää ohi. Jatkan aina silloin kuin jaksan ja kerkeän.... En unohda sinua, enkä minua. Kiitos tästä!