Tahmeeta läpinää

Tää viikko on ollut jotenkin tahmee ja tympee. Sellaista puolikuntoista virittelyä, ei tiedä, tuleeko flunssa vai ei. Aamuisin toivoo, että olisi jo ilta ja kahlaa päivän läpi pakottaen itsensä ihmiseksi. Kevät on tyypillinen, kaikki on paskasen harmaata, ja taivaalta tulee niskaan kylmää sohjoo. Ole siinä nyt sit positiivinen!

En hirveästi edes pidä keväästä vuodenaikana. Se tekee levottomaksi. Koko ajan pitäisi olla hauskasti menossa ja on sellainen odottavan ikävä olo. Lisääntynyt valon määrä herättää talviunilta, eikä vaan voisi heittäytyä sohvalle möllöttämään tyhmänä televisioo. Pitäisi vähintään pyöräillä, mennä zumbaamaan, pestä ikkunoita ja istuttaa kevät mukuloita. Pah, pah ja vielä kerran pah!

Tässä ajassa on tyypillistä olla naminamivautsivau perkeleen positiivinen. Yleensäkin ihmisten pitäisi olla niin tuottavia, positiivisia, onnellisia ja menestyviä. Totuus kuitenkin taitaa olla, että poloset ovat väsyneitä, masentuneita ja työn raskaan raatajia. Mistään ei saisi valittaa ja on pakko jaksaa! Pakko.

Minä ainakin valitan. Juuri nyt valitan. Koska se helpottaa. Aina ei voi olla hymypoikaa. Mutta ihan oikeasti, minullahan ei ole mitään hätää. Elän elämäni parasta aikaa ja kaikki on hyvin. Tai ainakin kohtalaisesti. Kiitos siitä, herra tai joku henki!

Do diin, kylläpä helpotti, kun sai hiukka valittaa. Suosittelen!

Mitä on ohjelmistossa? Huomaa, että tämän tehokkuusajattelun avulla torjun tylsyyttä ja yritän järjestää sitä hubaa elämään.

Tänään on bileet! Yhtiökumppani täyttää vuosia ja luvassa on isot kemut. Vielä viikolla oli fiilis, "paskaa mie en lähe mihinkään." Mutta nyt humpalle mennään. Sotaa apatiaa vastaa, lauloi Maukka Perusjätkäkin aikoinaan. Jee, jee!

Mut mitä mä laitan päälle? Yleensä olen valmistautunut juhliin ostamalla uuden asukokonaisuuden, mut tosta hienoisesta vitutuksesta johtuen, jäi sekin tekemättä. Nyt on sit ankara sovitus ja etsintä edessä. Ja vielähän tässä kerkeää shopata jonkun pikkumustan tarvittaessa...

Ensi viikolla on vappu. Minulle, punaisen aatteen ankaralle työläiselle vappu on tärkeä juhla. Ihan oikeasti se on yksi parhaista perinteistä. Saa heilua hulluna humalassa. No, ei nyt ihan noin. Vappu on siksi tärkeä, koska pääsee mökille. Se on kesän aloitus. Huhtikuu on kuukausista julmin ja se loppuu vappuun. Elämä on edessä ja harmaus häviää. Kaunis kesä on tulossa ja ihmisillä hyvä tahto. Vai oliko se jouluna? Hyvä tahto.

Enivei, vappu on hauska. Tänään pitää laittaa simat rusinoilla tulemaan. Ja vappuaattona paistan munkkeja suu simallaan, hik! Ystäviä on tulossa mökkeilee ja meillä on juhlat. Mitä ihmettä, mun elämähän on yhtä juhlaa ja jätkä sen kun valittaa. Ei mitään rajaa, eikä häpyä...

Tänään pitäisi ostaa autoon uusi akku. Ostin viime kesänä hätäpäissäni kesäauton. Oikeastaan se oli ostos sitä varten, jos muutan maalle ja tarvitsen menopelin. Maalle muutto on historiaa, mutta auto jäi. Ajoin sillä viime kesänä yhden bensatankillisen verran. Tästä voimme päätellä peltilehmän tarpeellisuuden. En oikein ole automiehiä. Minua ei autot vähempää voisi kiinnostaa. Jo pikku poikana, leikin mieluummin barbeilla kuin autoilla. Olin outo jo silloin. Sanoisin, hompsahtava....

Tarpeettomana laitan auton myyntiin. Toivottavasti joku sen ostaa ( auto hyvä, suoranainen

helmi.) Saaduilla rahoilla voin ostaa itselleni monta kivaa barbia.

Alussa tuskailin elämäni tarkoituksettomuutta. Mut kas, näin saan huomata, että on monta, monta pientä asiaa mistä olla iloinen.

Juhlat, vappu ja auton akku. Hyvä syy jatkaa elämää onnellisena hymyillen. Tänään bailataan!