Periaatteessa nukun hyvin, mutta aina silloin tällöin on näitä "kausia." Yleensä se kertoo siitä, että on jotakin ylimääräistä mietittävää pienessä päässä. Stressiä, jotakin jännää tulossa ( pikkulapsi joulaattonasyndrooma ) tai sitten se on tämä kevät. Hormoonitko ne jyllää vai onko sitä vain liikaa energiaa pitkän ja pimeän talven jäljiltä?
Tietysti tämä voi olla puhtaasti ihan fysiologista, ikääntyvät ihmiset eivät tarvitse unta enempää... Enivei, aamukahvi maistuu taivaalliselle. Varsinkin, kun sen voi nauttia aamutakki päällä parvekkeella ja kuunnella Lintuset The Bändiä. Mikä meno, mikä lento.....
Nostetaanpas nyt tämä "ongelma" tähän työpöydälle ja tarkastellaan sitä lähemmin. Miksi Jeppe valvoo?
Stressiä? En ainakaan tiedosta. Ellei lasketa sitä, että kohta vedän herneet nenukkaan siksi, että herään liian aikaisin. Lumipalloefekti. Juu, tähän en ala ollenkaan.
"Jouluaattosyndrooma." Kyllä kai. Vappu on tulossa ja ollaan menossa ystävien kans mökille. Odotan sitä kuin hullu puuroa. Lomamatka lähenee, mutta helvetin tuhka uhkaa sitä. Siinä se on! TUHKA! Tämä saatana mua valvottaa. Minä pikku höperöinen pelkään alitajuntaisesti, että luonnon mahtavat voimat tekevät matkani mahdottomaksi. Mikä vielä pahempaa, pääsemme matkaan, mutta minä en pääse takaisin KOTIIN! Se ihana matkan odotus on vaihtunut herätteleväksi piilotajuntaiseksi orpolaisuudeksi maailmalla. Mies vailla kotia!
Hyvä, että syy selvisi. On sitä heräilty liian aikaisin vähäpätöisimmistäkin syistä. Jos minua valvottaa tulivuoren purkaus, niin luulenpa, että ongelma on vielä hyväksyttävissä. Ehkä tähän ei tarvita ammattiauttajaa, eikä unilääkkeitä. Nyt kun syy ja yhteys löytyi (kirjoittaminen on parhaillaan äärimmäisen terapeuttista) voinkin painua takaisin nukkumaan. Minä en valitettavasti voi tuhkapilville mitään, antaa luonnon mellestää ja pullistella. Me olemme pieniä. Hoh hoijaa, mua väsyttäääääääää...........
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti