Perjantai-illan saunavuoro on minulle pyhä asia. Klo: 21.00 hilaudun purkkien ja purnukoiden kera taloyhtiön saunaan. Se riittää minulle mainiosti, kerta viikossa ja kaikessa rauhassa. Jos minulla on asunnossa oma sauna, en koskaan rauhoitu kylpemään kunnolla, vaan se on aina jossakin sellaisessa välissä missä äkkiä kerkee.
Näin minä teen saunomisesta taidetta, hoidan itseäni ja mielikin puhdistuu. Teen jonkun naamion, hoidan jalat ja sheivaan vähä sieltä sun täältä.
Kesällä tietysti saunon mökillä. Siellä kaikki alkaa jo lämmittämisestä. Radio-Suomi soittaa kotimaista iskelmää ja kylmä olut maistuu. Elämä on kiireetöntä ja kaikki pysähtyy. Oih ja voih!
Tänään saunassa tuli outo tunne.
Olin löylyssä, kun yhtäkkiä vesiletku lävähti vasten lasiovea. Säikähdin tietysti. No, sellaistahan voi sattua... Olin pukuhuoneen puolella kuivaamassa hiuksia ennen naamion laittoa, niin yhtäkkiä metallinen kauha tipahti kolisten alas pesuhuoneen penkiltä. Tuosta vaan otti ja tipahti. Kieltämättä mielessä kävi joku poltergeistilmiö...
Okei, olin saunomisen jälkeen kuivaamassa pukuhuoneessa, kun yhtäkkiä mieleeni tuli edesmennyt ystäväni. Se tunne tuli vain jostakin. Ajattelin mielessäni, että onko ko. ystäväni kanssani saunomassa?
Noh, nämä kaikki voi olla vilkkaan mielikuvituksen tulosta, mutta mieleeni herää aina kysymys, että mistä nämä ajatukset saa alkunsa. Antaako joku oikeasti aihetta ajatuksiin vai saanko itse ajatuksillani aikaan tämän oudon tuntemuksen ja "läsnäolon" ?
Tämä saunailta oli todellakin henkevä... Vähänkö viileetä...
En pelkää tällaisia ajatuksia ja kokemuksia. Näitä ajatuksia on aina silloin tällöin ja enimmäkseen minua kiinnostaa niiden syntyperä ja tuonpuoleisuus. Minusta näissä kokemuksissa on jotakin samaa kuin unissa. Tavallaan helppoa tulkittavuutta, mutta kuitenkin jotakin selittämätöntä ja outoa.
Uskon merkityksiin ja tarkoituksiin. Varsinkin nykyään, kun alkaa olla jo kokemuspohjaa ja elettyä elämää takana. Toisaalta se on hyvin rauhoittavaa. Jos joku asia ei mene niin kuin on ajatellut, niin senkin hyväksyn ja uskon, että näin on tarkoitettu. Joku asia saattaa harmittaa ihan vietävästi ja joskus ihan itkukin pitää pirauttaa pettymyksestä. Mutta jälkeen päin saan huomata, että juuri niin asian pitikin mennä. Kyllä elämä on ihmeellistä!
Ikääntymisessä on se hieno puoli, että osaa tulkita asioita paremmin ja "näkee" syvemmin. Kaikenlaiset energiavirtaukset ovat hienovireisempiä juttuja. Vai johtuuko tämäkin siitä, että osaa kuunnella itseään ja muita paremmin? Jotenkin vain tuntuu, että aistii energiat, niin hyvässä kuin pahassa, paremmin. Pitää vain luottaa itseensä, mikä ei ole mitenkään helppoa ja yksinkertaista tässäkään iässä.
Sen kyllä olen huomannut, että tämä pyhä temppeli ( minä itse) kaipaa henkistä huoltoa ja syvää välittämistä. Silloin kaikki nämä energia hömpötykset ovat kohdallaan. Jos olen välinpitämätön itselle, menen jotenkin lukkoon.
Käytännön esimerkkejä. 1) Nukun riittävästi syvää ja rauhallista unta ( hyvä uni, on yksi hyvä energia.) 2) Syön oikein, en liikaa, enkä liian vähän. Mahdollisimman puhdasta ja oikeaa ruokaa.
3) Harrastan ruumiin kulttuuria oikeassa suhteessa. Tarvitaan rasitusta ja tarvitaan joogaa, rauhoittumista. 4) Vältän päihdyttäviä aineita, en siis juo viinaa. 5) Kuuntelen itseäni, enkä hötkyile.
Ainahan se elämä ei mene näin. Välillä on stressi, ei saa nukuttua. Väsyneenä sortuu paskaruokaan ja se vaikuttaa heti energiatasoon. Onhan näitä, huonojakin esimerkkejä.
Se on hyvä, jos elämässä on tavoitteita. Uskon, että tämän iltainen saunakokemuksenikin on osaltaan jotakin energiaa. Jos "kanavat"on auki ja kohdallaan, niin kaikkea mielenkiintoista voi nähdä, kuulla ja kokea. Juu, niin sen on oltava...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti