Rentola Rock

Heippatirallat täältä möksältä. Tuuli puissa suhisee ja silleen. Se on sitten veikeä ääni, tuo tuulen leikki lehdistöillä. Ihan pistin simmua kiinni ja keskityin kuuntelee. Ai että se rauhoittaa. Onkin erityisen antoisaa, että pääsee tänne relaa viikonlopuksi. Aikas hektista on tällä hetkellä toi citilaiffi. Ensi viikolla saan avaimet uuteen putiikkiin ja on jos vaikka vallan mitä muistettavaa ja tehtävää. Hitsi, kun pätkii pikkasen. Kovalevyllä on niin paljon dataa, että ei millään kaikki pysy siellä. Mut ihanoo päästä ensi viikolla tositoimiin. Kaikki remppareiskat ja muut häijyt on buukattu, jos pysyvät sanassaan niin eiköhän homma ole aika hyvin purkissa.

Oonks mie mittään vielä kertonut liiketilasta. En muista. Ei ole suurensuuri, mut mitäs mää yksinäin turhista nurkista alan makselee. Kakskytviis tehokasta neliöö saa luvan riittää. Pikkasen joutuu pyörittelee, mut sehän on vaan just sitä hauskaa haastetta. Huonekorkeutta tilassa on peräti 4,5 metrii ja sekös antaa kummasti happee ympärille. Muovimaton alta löytyi vielä ihana ruudullinen kivilattia, jonka ehdottomasti otan käyttöön. Iso, vanha kaari-ikkuna Mariankadulle on myös valloittava. Kiva siitä tulee. Arvatkaa vaan, olenko aivan innoissani. No totta hemmetissä olen. Liiketilassa on  hauska kakkala eli pikkula eli toilettitila. Sinne mennään parienkin rappusten kautta. Ensin itse veskiin ja siitä vielä portaat pöntölle. Siellä niin istutaan huipulla, kuin kuninkaalliset konsanaan. Hui, tuuleeko täällä, puhaltaa...

Työn alla ovat nettisivut. Kuumeisesti odotan päivitettyä versioo. On hauska seurata tekemistä. Ensin on vain tekijä ja minun ideat. Siitä se lähtee muotoutumaan. Jos en olisi näin tumpelo tietotekniikan kanssa, niin saattaisin kuvitella tekeväni sitä työkseni. Sivuni ovat kolmiosaiset. On Hiusmuotoilu Rentola, sit on valokuvaus ja sisustuskonsultaatio. Uudessa yrityksessäni lyön nyt nämä kaikki kolme yhteen ja saman katon alle. Asiat jotka ovat intohimoni ja sanotaanko nyt näin, asiat joista jotain tiedän ja osaan. Eikä ne missään mielessä sulje pois toinen toistaan. Kaikkihan ovat estetiikkoo, kauneutta ja visuaalisuutta. Sitä näkevää silmää, sano. Pitäisikö tuohon lisätä vielä joku catering-palvelu, niin siinä olisi kaikki rakkauteni, mihin mulla on koulutus. Se on nähkääs niin, että yrittänyttä ei laiteta ja ainakaan mua ei voi yrittämisen puutteesta syyttää. Kotvasen joutuu vielä odottamaan, että nettisivuni aukeaa, mut hyvää kannattaa ja silleen. Ilmoittelen sitten, kun on valmista.

Tässä liiketila kadulta päin. Eiks oo söpö. Ja vähän majesteetillinen.

Voisikohan tässä ajatella, että edessä on uusi elämän vaihe. Jotenkin tuo ajatus kiehtoo minua. Viime viikonlopulla ystävien kera kauheesti paljon palloteltiin kaikenlaista ideaa. Asia minkä ymmärsin on se, että pitää osata ajatella isosti. Eikä vaan nyhvää mitättömästi nurkissaan. Sen verta on jo noita kilometrejä takana, että eiks nyt voisi jo luottaa siihen, että osaa jotain ja on jossain hyvä. Vähän niin kuin Amerikan malliin. Minulla(kin) on tämä tyypillinen Suomalainen mentaliteetti, enhän mie mittään ossoo, enkä tiiä, enkä tee. Tämä nyt on vaan tämmönen. Onneton. Rutale. Tekele. Kutale. Stoppi tykkänään. Nyt aletaan ajattelemaan isosti ja tehdään hyvin. Siitä onnellisessa asemassa saan olla, että miehän rakastan ihan simona kaikkea tuota mitä teen. Ei huono hei.

Arska yrittää kovasti tulla nähdyksi pilvein lomasta. Ihan selkeesti taistelevat taivain herruudesta. Ja mie odotan vettä. Sieniä ei ole. Pitäisi saada vodaa. Harmillista, jos ei saa tattia. Syksy ilman tattia, on kuin piika ilman pillua. No hyi, mitenkä se tuollalailla sanailee. Ihan hölömönä. Tuhmatuhma. No joo, mut nyt relaillaan vielä, saa nähä milloin päästään tänne next taim. Nyt tarvitaan kaikki energia ja virta tulevaan ja hyvällä pössiksellä mennään etiäpäin. Postailen tänne, kunhan on jotain kuvaa ja infoo. Pysykää kanavalla. Se on Moro ny!