Mulla on hiljanen kankkunen. Sellainen semi. On niin kuin mut ei. Nukuin puolille päivin, mentiin maate vasta neljältä! Me! Ystävättären kans vietettiin hauska ilta ja yhes diskoiltiin. Kuunneltiin tinosaurusten musaa sellaista seitkyt ja kaheksankyt lukuu. Olipas meillä mukavaa. Siitä on nyt sit hintansa maksettava. Olkoon. Kohta lämmitän saunan, enkä anna kaamosen tulla. Sekin on täällä helpompaa. Tuuli ja järvi vie sen mennessään.
Aika hauska fiilis. Radio soittaa letkeetä kesäreggaee. Istun yläterden varjossa ja välillä tuuli puntissa hyväilee. UK on lähössä kylille, mie en halua. Hyi, sinne kuumaan kivihelvettiin. Nautin kylmää koukikolaa ja suunnittelen illallista. Äsken ystävän ukko kaatui terdellä. Terde alkaa olla aikansa elänyt ja antoi periksi jalan alla. Asia on ollut tiedossä ja näinkö piti tämä odottaa ennen kuin teemme asialle jotain. Hölömöö. Eli ohjelmassa on terassin kunnostus. Ei ihan nyt mut hetsilleen.
Ajatelkaa, kohta on jussi. Juhlista parhain. Sit jäädään lomalla. Heinäkuussa parisen viikkoa. Ollaan viikko möksällä ja varattiin kiva koti Tallinnasta viikoksi. Apua, nyt en taas muista joko siitä sanoin. Mä varmaan toistan koko ajan itteeni. Siks kun en muista. Vähän alkaa toi latva olla laho. Mut kiva päästä viikoks Tallinnaan. Sehän on mun citi. Ai niin, olenhan mää tästä jo puhunut. Nyt muistan. Ja toistan silti. Äääh.
Pikku koira nauttii. Köllöttää tuossa varjossa. Silmät painuu välillä kiinni ja näkee, että sillä on kiva olla. Pää painuu nurmikolle vaik kovasti yrittää pitää sitä pystyssä. Vanha herra on hän. Liekkö viimeinen kesä hänellä. Voi ei, nyt mä alan taas poraa. Mut ihanaa kun hän saa nauttia. Parasta mahdollista hänelle.
Tänään lämpötila voi kivuta yli kolmenkympin mut huomenna kuulemma viilenee reilusti. Ihanaa. Se oli paras uutinen. Kello on kaks. Pitäskö lykätä sauna jo tulille. Kerkeis illaks viiletä. Tämmöisellä kelillä ei ole kiva, kun sauna on samassa mökin kans. Keväällä ja syksyllä se on hyvä. Saa lämpöö mut nyt sitä ei kaivata. Taidan grillata makkaran. Huikoo. Enkä ole nauttinut aamiaista, ei ole maistunut.
Ei mulla nyt aivot toimi. Onneks voin syyttää siitä tätä hellettä. Luovutan ja alan chillaa ja grillaa ja kylpee ja ja ja... Laitan muutaman kuvan. Sarjan nimi on Katoavaa.
Wohoo, mitä kuvia! Juuri eilen katselin tienpiennarta täynnä hedelmällisiä voikukkia ja mietin allegoriaa.
VastaaPoistaJo muinaiset roomalaiset sanoivat toiston olevan opintojen äiti. Jotta toistele sie vaan. Tekee hyvää päälle. :-D
Luonto on toden totta hedelmällisessä vaiheessaan. Ja miks ei myös kuvauksellinen.
PoistaToisto on tässä iässä jo hyväksyttävää. Hyväksyn toistan tässä iässä. En kai mää taas toista. Toistan. Nautitaan kesästä (vaikka onkin liian kuuma.)
Jos vaikka toistatkin, niin ei haittoo, koska ei sitä aina muista, onko jo kuullut jonkun jutun eli ei :). Ja kertaus on opintojen äiti niinkuin meille on molemmille kansakoulussa jo opetettu, joten parempi kertaus kuin muistamattomuus.
VastaaPoistaVoi kunpa itsekin osaisin ottaa Tallinnasta kaiken irti niinkuin sinä ja UK, mutta aina tulee tallattua ne samat kulmat. Siinä Super-Alkon nurkilla of koors :D.
Mulla oli viimeyönä hirmu ukkospäivystys. Ukko ja poika senkun käänsivät kylkeä, kun meikäläinen kiersi taloa ympäri tarkistamassa, onko varmasti kaikki johdot irti seinästä ja ikkunat kiinni, ettei tule paha pallosalama ja muut. En tykkää yhtään, vaan pelkään :(.
Kesäisen kepeää mökki- ja cityelämää teille molemmille! Ja pikkukoiralle tietty kans. Voi toista <3
Voisinhan selata vanhoja postauksia ja tarkistaa kuinka paljon toistan. Mut sit aika menisi siihen, enkä kirjoittaisi uutta. Siis toistan yhtä ja samaa, helppoa :) Tai voisi vaan kopsata edelliset ja laittaa ne uutena, heh he.
PoistaLaitan Tallinnasta matkapostuksia, niin siinäpä oivallisia vinkkejä. Toivottavasti ei ole näin kuuma, kuka hullu jaksaa yhtään mitään tämmöisillä keleillä.
Menin nukkuu jo yheltätoista, mut enhän mää saanut unta, kun tämä kuumuus. Menin pihalle puolen yön jälkeen ja ymmärsin, et kohta räjähtää. Oli jäänyt päivävarjot auki ja tyynyt ulos. Onneks korjasin talteen. Mä makasin sängyssä jäykkänä, varmana siitä, että se iskee mökkiin. Kerran koko mökki heilahti ja mulla tais lirahtaa pisut. Joo, myönnän, olen alkanut pelkäämään ukkosta mökillä. Ei se täällä kaupungissa osaa just meidän asuntoon iskeä. Mut mökillä ukkonen näkee missä mä olen ja mua pitäisi vähän iskulla kouluttaa. Yritän aina ajatella, että se olisi kuitenkin ihan hieno lähtö...
Sais jo viiletä, eiks niin? Ja kesä vasta alussa, voe helevetti.