Paskempi juttu joo.

Hellurei ja hellät tunteet. Joskaan tunteeni eivät ole erityisen hellät. Vituttaa tää sairastaminen. Mulla on ollut tää flunssa jo kohta neljä kuukautta! Varmaan joka postauksessa asiasta valitan, mut eiks tän nyt jo pitäisi alkaa mennä ohi. Yks päivä paree ja sit taas. Se alkaa helvetinmoisella hedarilla ja olo on todella kaput. Sit särkee jalkoja, käsiä ja olo on puolittainen. Ei ihan niin, et kaatuisi sänkyyn, mut ei oo kunnossakaan. Olenko päässyt avantoon 3-4 kertaa tänä talvena. Nytkään ei oo mitään jakoo, sen verta on tukkonen olo, eikä jaksa. Ihan perseestä ja todella syvältä sieltä.

Perseestä tuli aasinsilta. Nää on näitä mun kakkajuttui, skibbaa yli, jos ei hermo kestä, nih. Oltiin UK:n kans viime lauantaina eväsretkellä. Mentiin tonne Iivisniemen rannoille, meille ihan uusia mestoja. Päivä oli kaunis ja tsufeet termarissa. Siinä niin rennosti rantareittiä astelemma, kun Rva:n suolistoa alkoi vääntää. Mulle se ei ole tyypillistä, tunnetusti sillä osastolla ei juurikaan tapahdu. Ajattelin sen olevan ohimenevää ja parkkeerasimme rantakalliolle kupposet kuumaa eteen. Ei perkele, vääntää vaan niin julmetusti ja hätä alkaa olla jo suuri. Suuri ja ihmeellinen. Hätähän ei tunnetusti lue lakia, eikun metsään vaan. Mut mitä, siellä on ihmisen menevä polku ja joku onneton eksynyt mun sanitettitiloihin ( toim. huom. puska.) Otan ja päätän kävellä ylemmäksi rinnetonttia ja luulin löytäväni paskarauhan. Eikä mitä, sielläkin oli ihmisiä. Hätä alkaa jo hiostuttaa ja juoksujalkaa kipitin alas. Sit oli jo pakko pysähtyy keskelle hankee ja housut nilkkoihin ja pyllistys. Ei onnistu, hanki on niin korkea, että tavara olisi tullut reisille. Pöksyt ylös ja eiku takas rantaan. UK kattoo ihmeissään, et mitä se Rva. ramppaa. Hänen ehdotuksesta ja siis se viimeinen hetki, menin rantakaislikkoon. Tulkoon kuka tahansa, sillä vaihtoehtona olisi ollut paskoa housuun. Aaah, mikä helpotus! Sillä tunteella ratsastin pitkälle viikonloppua ja vieläkin muistan sen helpotustunteen. On se soma.

Mitäs valtakunnallista vois pohtii. Mieleen nousee euroviisubiisiehdokkaat (voiks toi olla tollanen sana, aika ihana - euroviisubiisiehdokkaat.) Itse biisit ei kyllä kolahda. Valitettavasti näin täytyy myöntää. Aika latteeta ja mitäänsanomatonta. Mä jotenkin salaa toivoin, et Darude hoitaa homman himaan tai räjäyttää ainakin pankin. Laihaks jää, saas nähä, ei varmaan mennä edes finaaliin. Viisuista tuli mieleeni ( en taas muista, olenko jo kertonut.) Yksikin yö, UK oli herännyt kahden maissa siihen, kun Rva:n makuhuoneesta kuuluu kirkkaalla sopraanolla yks meittin menestyneimmistä viisubiiseistä. Niin olin antaumuksella vetänyt "Lappoonia, tämä on Lappoooonia!" Siihen perään vielä se intro - lailalalailaa! Olin siis viisustagella, näin mää tän tulkitsen. UK:lla oli ollut hauskaa. Eiks se oo aika kiva, kun järjestää pikku showta myös yön pimeisiin hetkiin.

Mahtavaa, kun noi lumet on sulaneet vauhdilla. Hitto vie, kun alkaa olla jo kevättä rinnoissa. Ei kaiketi pitäisi vielä innostuu, ollaanhan vasta helmikuussa. Mut enihau, ihanasti toi aurinko hyväilee mun ryttystä naamavärkkii ja sielussa alkaa kukkia ilo. Jos jaksaisi ja keli olisi suotuisa, voisi huomenna piipahtaa möksällä. Katsomassa, että paikat on ookoo ja grillata kyrsät terdellä. Siitä se lähtee, mökkikausi 2019. Oih, odotan jo kovin.

UK on jossain opetuskeikalla. Mulla on pitkä aika. Mistähän toi sanonta. On pitkä aika. Mulle se on sama kuin tylsyys. Onks pitkä aika tylsä. Pitkä aika voi olla myös hyvä asia. Jos on niin kuin kiire, niin silloinhan on hyvä, jos on pitkästi aikaa. Kerkee enemmän. Mä tykkään, kun on kiire ja paljon tekemistä. Ainahan sitä tekemistä olisi, mutta nyt en saa otetta. Pitäisi imuroida ja pestä lattia. Ei jaksa tai sitten ei huvita. Aina voisi lähtee kävelylle. Ei jaksa tai sitten ei huvita. Äääh, mä en tykkää. Pitäskö lähteä menemään ruokaostoksille. Ajattelin rakastaa ja laittaa lihapullia ja pottumuusia. UK tykkää. Ja eiks se oo aika kiva, kun toinen tulee väsyneenä kotio ja täällä on rakkauvella lihapullaa. Taidan keittää jälkkäriks mansikkakiisseliä. Mummon makua. Tänään on myös saunavuoro. Pyhähetki ja herran kiitos.

Ai niin, meinasi unohtua. Meillä on ollut himas tietoliikennehelvetti. Ai että ne korpee mua. Oikeastaan koko tämä aika mikä ollaan tässä asuttu, niin yhteydet ovat olleet hitaan puoleiset ja välillä aina tökkii. Sit niitä laitteita päivitellään ja whatever. Yksinkertaisesti töllö on sanomassa sopimusta irti ja niin kutsuttiin asiantuntija paikalle. Viesti oli, et puhelinlinjamme ovat niin vanhat ettei homma enää wörki. Pitäisi hommaa valokuitukaapeli. No minä sitten sitä selvittämään ja niin kuin nyt tiedätte, puhelimessa ei enää palvelua saa. Ei vaan vastata tai siis jonotetaan tunti tolkulla. Pitäisi kai chättää, mättää ja pättää. Voe perse. No mut, nyt onkin selvinnyt, et meiltä löytyy DNA kaapeliyhteys ja sillä homma pitäisi saada päiväjärjestykseen. Tämä nyt tietysti tarkoittaa sitä, et hommat menee vaihtoon. Ja mie niin vihaan sitä, kun ne menee vaihtoon. Kaikki on taas ihan sekaisin ja netti ei toimi, töllö ei toimi, elämä ei toimi, mun pää ei toimi, kahvinkeitin ei toimi ja mun hermot toimii. Ne menee. Ensi viikko tulee olemaan mielenkiintoinen. Modeemit saapuu ja asennus on helppoa! Laitat vaan piuhat seinään. Hah, hah haa. Se ei koskaan mene niin. Täytynee hakea diapamii. En mää muutoin tästä selviä.

Ou sprait. Taidan heittää vaakaan ja katsoa saanko töllöstä näkyviin hakekaa kätilö. Se on mun lemppari. Otan hetken levon ja sit raahaan paksun perseeni kauppaan. Ei kai tässä muuta voi. Nastaa viikendii, rakastakaa itteenne ja menkää ulos nauttimaan. Mut muistakaa käydä vessassa ennen lähtöä. Adios!