Elämän luxusta

Täällä sitä nyt ollaan. Eka postaus Speinijasta. Uskokaa tai älkää, mutta kauneimmat joululaulut raikaa taustalla ja Rva. on niin tyytyväinen. Kortteerimme on suht nais. Tai siis sikakiva. Tämmönen studio kattohuoneistotyyppinen. On rapattua seinää, vanhaa hirttä ja kivilattiaa. Ja siistii, erittäin puhasta. Kaik kiiltää ja siitäkin Rva. tykkää. Niin on ko kotiinsa tulis, sano.

Matka meni mukavasti. Just, kun lentäminen alkoi tuntua sietämättömälle, oltiinkin perillä. Mun laukku tuli hihnalla ensimmäisenä! ja siitä het pirssi alle, suorinta tietä kotiosoitteeseen. Harry, vanha kamu, oli vastassa ja reffit oli sovittu myös  asunnon vuokraajan kanssa. Käytiin läpi yksityiskohdat ja mie tyytyväisenä hyväksyin. Kävin kauppareissulla ja hahmotin ympäristön. Tulin purkamaan kamat ja ihastelin vielä kerran uutta kotiamme.

Nälkä kurni suonissa ja tahdoin ulkoruokintaan. Lähellä on montakin hyvää restoranttia ja päädyin sit ensimmäisenä iltana kreikkalaiseen?! Espanjassa. Hyvää oli mut sorruin heti vehnäpullaan. Ateriaan kuului ihana, grillattu valkosipulipatonki, joka todella oli vastustamattoman hyvää. Söin vaan vähäsen, saa nähä kuis äijä räjähtää. Meneekö massu heti sekaisin. Toin kyllä kotisuomesta kaikkee gluteenitonta syötävää. Kyllä, ihan totta. Omat pastat, leivät, puurotarpeet on mukana. Tästä nyt puuttuu enää hookoon sininen tai hernekeitto. Mut ei hätää, vieressä on Suomikauppa, josta saa molempia. Jos siis ikävä tulee. On siellä juhlamokkookin myytävänä. Sitä paitsi, on mulla oma tyynykin mukana. Ilman sitä en lähe mihinkään.

En usko, että ikävä tulee. Onhan tänne aina niin mahtava tulla. Aurinko paistatteli päivän viimeisiä säteitään, kun istuin taksissa ajomatkalla kentältä Fugeen. Häikäisevä valo. Tuli niin lämmin olo ja se semmoinen, että tietää kaiken olevan hyvin. Saa kuukauden lomailla ja olla vaan, jos ei muuta, niin vaikka pelkkä nolla. Ei tartte tehä, eikä suorittaa mitään. On vaan, niin kuin sika suossa vai oliko se lehmä vai miten se meni. Enihau, aion kyllä nauttii ihan sata lasissa.

Eka kortteerimme on siis lupaava. UK:han se on nämä kaikki varannut ja mä luotan häneen. Sillä on nykyään aika paljonkin väliä, missä sitä yötään kallistaa. Olkoonkin loma tahi arki, niin puitteet pitää olla kunnossa. Eikä käy nyt(kään) valittaminen, niin tuntuu omalle tämä ensimmäinen majapaikkamme. Meillä on aika monta kortteeria tämän loman aikana. On Madridia, Malagaa jne. Siks nämä yöpymispaikat on tärkeitä. Ei oo kiva, jos hommat ei toimi...

Vähän on sellainen puolittainen olo, kun se UK ei ole täällä. Ollaan jo pieni elämä yhes reissattu ja nyt mie oon yksin. Toinen puuttuu. On ihanaa, kun saattaa voida tuntea ikävää. Se on hyvä tunne. Mutta on myös hienoa saada olla hetki yksin jossakin ihan muualla kuin himassa. Tämmöiset hetket on jollakin lailla tarkoitettu. Niitäkin tarvitaan. Mie oon varma, että meillä on taas hieno reissu edessä, niin kuin jokainen kerta täällä päin palloo. Espanjan auringon alla. Mii laik veri mats!