Ihana valo, sinä olet aurinko.

Paratiisissani on käärmes. Ihanainen aamuhetki on menetetty. Vain minä ja ympäröivä todellisuus eli luonto ja linnut. Vastarannalla pauhaa metsätyökone. Ovat kaataneet metikköä ja nyt siellä työstävät. Helevetinmoinen metakka ja mun rauha on menetetty. Kyllä kirpasee, mutta toivon, että toi olisi kohtsilleen ohi. Häiritsee. Yritän päästä asian yläpuolelle ja en kuuntele. Kuuntelen silti.

Käärme 2. Huoranperkeleet ovat heränneet. Häiritsee 2. Tälläkin nimenomaisella hetkellä saan huitoa kuin etelän mies, kun janoavat kuumasti sykkivää vertani. Inhasti inisivät korvan juuressa ja turmelevat juuri tämän hetken missä yritän niin epätoivoisesti nauttia. Ollakseen täydellinen täytyy olla epätäydellistä.

On kaunis aamu. Huikean kaunis. Vesi on lämmintä ja rakastan tätä ympäröivää elämää. Joka paikassa sykkii solu. Kuhisee. Lirkuttaa. Virisii. Kihisee. Pörrää ja tärisee. I H A N A A!! On jotenkin täys. Hyvä olla. Kesäiset aamut ovat ihania, sitten tulee kuumuus. Tulkoon. Käyn ilman paitaa. Mökillä on hottista. Uskaltaako ääneen sanoa, täydellistä. Kohta yliminä pudottaa raskasta pään päälle ja kaikki on poissa. Ollaan nyt ja nautitaan. Huomisesta ei voi tietää.

Terapiassa tapahtuu kummia. Puoli vuotta jauhettuani, tuli vihdoin järkky ymmärrys. Putosin ja tajusin mistä tässä on kysymys. Samalla pelottavaa mutta autuaaksi antavaa. Pelasimme sellaista korttipeliä, missä korttien avulla käytiin läpi elämää. Sekoitettiin pakkaa ja järjestettiin uudelleen. Sit se tuli. Pahako minussa vai missä. Se raskas musta ja tahmea oli siinä. Säikähdin, pelkäsin, kohtasin, itkin ja ymmärsin. Siinä oli mun painajaiset, siinä oli mun kipuni, siinä oli mun ahistus, siinä oli kaikki se mitä pakenen. Pikkasen käväsin ja tästä jatketaan. Matkaa on vielä, ehkä joskus perillä. Menkää ihmiset terapiaan!

Työminä on ottanut askeleen lähemmäksi luomua. Olen valinnut jälleenmyyntituotteiksi luomusti ekoloogisen OWay-sarjan. Kertakaikkisen ihania ja tutustumisen arvoisia uutuuksia. Paljon uutta asiaa, joka saa minut hereille. Viikonloppuna täytyy opiskella tuntemaan. Nähkääs ja katsokaa, olen tässä vuosien saatossa herkistynyt kaikelle ylimääräiselle. Ei taho kestää synteettistä ja mitä kaikkea soopaa sitä onkaan. Tahtoo luomua tahtoo eteeristä öljyä. Tavoitteena tuottaa asiakaalle  yleellinen spakokemus ja vaihtoehtoinen tarjonta. Vähä niin kuin uusi elämä alkaisi. Jette kiva. Innostunutkin olen.

Täällä asustaa sekopäinen käki. Se kukkuu koko ajan. Nytkin kukkuu. Viime viikonloppuna se kukkui yhden kokonaisen päivän. Morsiantako se siellä kiimassaan kukkuu. Ajatelkaa, jos me ihmisetkin aina kukkuisimme, kun tekisi vähän mieli piip. Jengi kukkuis aamulla metrossa, kun alkaisi panettaa. Tai kaupan kassajonossa olisi joku syötävä, niin alkaisi pirukseen kukututtaa. Ai kauheeta. Siinä sitä sitten kukuttaisi tai sitten ei. Eihän se nyt koko aikaa, mut varmasti olisi välillä aika hassua. Kukkuu!

Olen tässä istuessani lahdannut ainakin sata huoranperkelettä. Oikein sankoin joukoin rienaavat ihmistä. On murhan tuntua ilmassa. Pitäisikö minun antaa heille elämisen oikeus ja jättää lahtaamatta. Olenhan tullut rakastavaksi ja pitäisi ymmärtää myös heidän olemassa olon tarkoitus ja jättää kiusantekijäni rauhaan. Siinäpä se. Jättäisivät myös minut ja ymmärtäisivät myös minun tarpeeni. Mut ei, koko ajan ovat kimpussa. Mitä sitä muutakaan voi. Tapettava on. Rauha heidän sielulleen ja nähdään toisella kierroksella. Adios, nyt mie meen järveen.