Rauha sun sielulleis

Päivät alkavat menettää merkitystään, eikä saata muistaa mikä sellainen on kyseessä. Mut onko tuon niin välii, se on just parasta lomalla. Kuin myös se, etä lampsittiin äsken päämäärättömästi ees taas siestan hiljentämäs citissä. Käytiin kentakifraitchikenissä vetää kanaöverit, sit jäätelöt paikallisesta jädekioskista ja vielä istahdettiin terdellä ja nautin yhden kylmän canjan. Ei siis kiire mihinkään, ei mitään pyrkimyksiä, ei paineita, ei ressiä. Ihminen on vaan ja nauttii. Aika törkeetä vai mitä?

Ajetaamme fillarilla

Vai yksi on kasvanut partsilla

Nyt ollaan siis Fuengirolassa. Tultiin eilen ja täähän on kuin kotiinsa tulisi. Matka Cadizista meni oikein hyvin, ajeltiin ja välillä pysähdyttiin tsiikailee mestoi ja voi hitsi, täytyy kyllä myöntää, et olen nähnyt upeita paikkoja. Maailma on niin ihana, kulman takaa voi löytyä vaik mitä hauskaa ja yllätyksellistä. Kuten esimerkiksi kaupunki nimeltä Tarifa ja waikikibiitsi.

Talo talossa

Valitut palat

Cadiz oli suloinen kaupunki. Taas kerran, sielläkin olisi voinut viettää aikaa pidempään. Tiesittekö, että se on Euroopan vanhin kaupunki? Oi että, se historian havina sai taas mielikuvituksen poukkoilemaan. Sinne saapuminen oli aika mielenkiintoinen. Kadut on nimittäin niin kapeita, ettei voisi kuvitella ajavan siellä autolla. Mutta niin vaan ajettiin. Onneks alla oli Fiat Panda, eikä mikään rangerouveri, sillä ei olisi niillä kaduilla minkään valtakunnan sijaa. Navigaattori pyörittää meitä kuin hullun mullukkua mielettömän perseessä. Hotelliin ei päässyt edes autolla ja se piti jättää sinne jonnekin ja kävellä loput. Mut ei meillä hermo mennyt tai ihan vähän ja sekin UK:lta. Rva. antoi vain hyviä ja "opastavia" ajo-ohjeita ja muutenkin neuvoja paikalliseen liikennekäyttäytymiseen. Perille päästiin enihau ja rakastuin kaupunkiin.

Tullooko sieltä joku

Halki poikki pinoon

Voitteko kuvitella?! En voi ymmärtää kuinka näin on voinut päästä käymään? Tämä on jo ennen kuulumatonta. Olin unhoittanut suuren rakkauteni, elämäni tukipilarin, sen jota ilman en voi elää ja mitä, minä siis todella unohdin oman rakkaan tyynyni yksin kylmään pohjolaan. Ilman sitä en lähde minnekään ja nyt olen siis ilman. Oli pakko käydä ostamassa halpa ja laiha korvike, sillä paikalliset tyynyt on niitä pehmeitä, pitkiä pötkylöitä, joita ei ole tarkoitettu mun niskalle. Kuka voi nukkua tuollaisilla tyynyillä. Ei kukaan tai ainakaan minä.

Örrimörri

Ei jaksa

Tässä tulee Nettitohtori M. Janhusen lääkevinkki huonosta vatsasta kärsiville matkaajille. Kuten jo aiemmin totesin, niin mulla on ongelmia massun kans. Se heligougou bakteeri vaikeuttaa lomalaisen muutoin niin nautittavaa elämää. On oksupoksuolo, turvottaa, pierettää, ummettaa ja ripskattaa. Pitää syödä koko ajan ja ei saa syödä. Molemmista tulee paha olo. Mutta. Tässä tuiki tärkeää reseptiikkaa. Juo päivittäin jegermaisteria, tuota jumaloiden juomaksi kutsuttua yrttistä alkkomahooli mikstuuraa. Alkoholiprosentti on mainittava mutta niinpä vain asettuu massun paaperointi ja paukuttelukin on suht siedettävää. Puff! Kyllä, ympärijeegeripäissään mennään päivästä toiseen, mut vatsa on asettunut. No joo, ehkä taas pikkasen liioittelin, pari mukillista per päivä ja vatsahermo hiljenee. Tosi on.

Arkkitektuuria

Hyvä foto

Fuges siis ollaan. Eilen tavattiin jo kamui ja tapasteltiin yhes. Tarjoilija kantoi puoli vahingossa sellaisen ämpärillisen sitä jeggua, että taisin vallan päihtyä maittavan aterian aikana. Olisinkin hyvin mielellään nostattanut tanssijalkaa, mut nää mun frendit on niin nynnyi ( järkevii,) et en niistä seuraa saanut. No joo, UK:n kans käskynkkää palattiin hotellin hoiviin ja mie tässä vielä muka yritin valvoo ja fiilistellä. Pah, sammuin kuin saunalyhty ja annoin unen tulla. Tänään UK on tehnyt duunii koko päivän ( sellaista lomailuu ) ja rouva hutkuili kylillä ja aamusta kävin Välimeren aalloissa lilluu. Kerkesin mää iltapäivällä vielä buulille, annoin läskin paistuu. Niin kivasti tirisi ihra, että en pitkään uskaltanut. Ettei vaan tule palovammoja tahi auringon paistos. Hasta luego y manjaana manjaana tai mitä niitä nyt onkaan...