Lomalaisen elämää

Ette ikinä arvaa mistä just tulin? Meittin hotellihuoneessa on kylpyamme ja otin kuuman kylvyn. Kylläpä se teki kutaa ja vieläkin pukkaa jälkihikee niin, että rillit on huurussa. Siitä on sata vuotta, kun viimeksi olen saanut kylpeä ammeessa. Olen kylpijöitä ja rakastan lotraa vedellä. Muutoin hotelli ei ole Rouvan mieleen. Tai siis sama hotla kuin viime vuonna, mut kolmas kerros. Onneks ei ole partsi tonne pahimpaan älämölöhelvetiin, mut äänet kadulta kuuluu kyllä. Se vaikeuttaa rinsessan rauhaisaa unta. Nyt positiivista on se, että kylppärissä on lattialämmitys. Ei ihan pala kakkua täällä, vaan paskahuussit on yleensä jääkylmiä.

Cadizn lihamestari ja lihaa

Olen sit kärsinyt ihan supisuomalaisesta kankkusesta. Niin kuin pääsin jegermaisterii kehumaan oivallisena massulääkkeenä, niin tais sit mennä vähän överiks. Pari päivää pistettiin menemään rairai ja eihän sitä enää kestä. Harmittaa tuollainen holtittomuus, toki hauskaa oli ja ihana, ihana jouluilta ystävien parissa. Joskaan se Torremolinoksen bailuhelvetti olisi voinut jäädä väliin. Niin ja se jouluaaton aattoillan kattaus venähti kans pikkasen liian pitkäks. Ja kyllähän tuon kaavan tietää, kankkunen tulee ja kärsimys on kova.

Mie vaan rakastan merta

Nää taitaa olla Portugalin fisui

Kalamestari Cadiz, huomaa miekkakalan miekka kuvassa

Täällä on kelit vaihdelleet. Välillä tuulee ja sataa ja sit yhtäkkiä paistaa taas aurinko. Sopii mulle, sen verta on huokaisuttanut. Kyl mä pääsen myös kehumaan, yks päivä ( ennen biletystä ) käytiin lenkkeilemässä ja uitiin matkaa altaalla. Siis ihan törkeen sporttii. Siihenpä se sitten jäi tai ehkä huomenna voisi jo kokeilla kestääkö pumppu.

Aamupaltsu aukiolla

Lottorivi

Tänään oltiin Mijaksessa. Hurmaava pikkukaupunki vuorilla. Bussilla köröteltiin ja siellä sitten kierreltiin ja katseltiin. Rouva sai ostettua kaipaamansa nahkarepun ja voitteko kuvitella, päädyin ruskeaan sellaiseen. Mulla?! Ei koskaan mitään ruskeaa, kaik on aina mustaa. Mulla alkaa nyt uusi elämä, uuden upean repun myötä. Toki, siihen täytyy ostaa uudet kengät, lompakko ja vyö samaan stailiin. Mie on sit niin kuin se kamelimies, joka kulkee omia polkujaan. Siistii. Kasvatan parran ja hommaan kamelin.

Purjelentäjän perä Tarifa biitsillä

Waikiki biitsi, upea

Biitsi stailii ja mä söin

Syöty ollaan. Paljon. Ruoka nyt on vaan lomalla niin ihanaa. Eilen ei ollut. Teki tiukkaa. Mut sain papa luigin pastan alas, siinä oli paljon kermaa ja pehmeitä makuja. Jossakin vaiheessa tää ravintolassa ramppaaminen alkaa kyllästyttää. Pitää aina tukka piipata ja putskua laittaa, se on rasittavaa. Rouva on kuitenkin niin hieno rouva ettei voi kylille ihan minkä tahansa näköisenä lähteä. Joskin eilen pelkäsin koko päivän, että blogini lukijat törmää minuun ja näkevät sen hirvittävän turvotuksen ja haistavat vanhan viinan lemun. Siksi olinkin naamioitunut aurinkolaseihin ( ne isot D&G, ) lippis syvällä ja hupparin huppu vielä päälle. Ingongniitto juu nou.

Gibraltar

Siellä on ahrikka, nou mankiis

Hirveetä vauhtii tää loma loppuu ja alkaa olla jo pikku paniikki. Huomenna nostetaan ihramakkarat pirssiin ja suuntaamme kohti Malagaa. Se on sit melkein jo siinä. Uusivuosi otetaan vastaan siellä ja sit himaan takas. Okkei, kotiin on aina mahtava tulla, mut jotenkin tää aurinkorannikko ja Espanjalainen elämän tapa alkaa olla jo osa minua. Tapakset, kanjat, manjaanat, cafeconletset, buneosdiakset, holaholat ja mitä niitä nyt onkaan. Hyvä, jos suomen kieli enää taipuu, niin on jo internationaali. No mut joo, näihin tunnelmiin. Kai se on pakko tota lettii vähän piipata ja eiku syömään ( tällä kertaa sushii, terveellistä.)

P:S Kuvat ovat muistaakseni Cadizista, Gibralttarilta ja en mie muista, alan mennä jo sekaisin niissä.