Taju ja aika katoaa

Tuskin jaksan konetta näpyttää. Käsivarsia riipii väsynyt kipu ja pää on tuhannen tokkurassa. Kaks päivää olen maalannut. Pohjamaalia, pintamaalia, hionut ja paikannut tasoitetta. Siitä irtoava, höyhenen kevyt hiontapöly tunkeutuu sun aivoihin asti. Ei ihme, jos on tokkurassa. Olen pölyaivo.

Rankkoo hommoo, mut se on nyt tehty. Osapuilleen juu. Miks remppareiska jättää kohtia tasoittamatta. Sellaisia hankalia pieniä seinän pätkiä. Mua ottaa okulääriin tuommoinen. Tehdään mut jätetään niin kuin kesken. Sitäkin mää ihmettelen, et miks ne on niin sotkusii. Miks ei voisi työpistettään siivota välillä? Roskat heitellään lattioille ja kamat on miten sattuu. Mun maalaamani seinät on pölyisiä ja paskaisia käden jälkiä täynnä. Osa mun ajasta meni siivoamisiin. En voi työskennellä, jos joka paikka on suttua. Päivän päätteeksi kamat kasataan yhteen kohtaan siististi, eikä jätetä miten sattuu. Argh! Sehän olisi sama, jos mää en lakaise päivän aikana kertyneitä hiuksia lattioilta. Mitä häh?

Elämä on nyt matkalaukussa. Olen sitä joskus miettinyt, et mille moinen voisi tuntua. Elää matkalaukku elämää. Jotkut tekee sitä ihan vapaaehtoisesti. Puolensa ja puolensa. Mut ei ehkä ihan mun stailii. Nyt olen siis Ukkorähjällä evakossa ja se on aika ihanaa. Hänellä on nätti ja siisti koti. Olin niin poikki eilen, että en pöllöä tohtinut sanoa. Syötiin pikku koiran kans ja sit möllättiin viisui. Olipahan vaan tuhannen ihana olo, kun sai olla niin kuin normaalissa kotitilassa. Olla vaan. Täys nolla.

Olin iloinen siitä, että meidän asunnon kylppäriremontti tehdään kokonaan valmiiksi, ennen kuin aloitetaan muissa huoneistoissa. Eli käytännössä tämä saattaisi tarkoittaa sitä, että koko paska on valmis ennen juhannusta. Voi veljet, kuinka onnelliseksi voikaa tulla hän. UK:lle tuli huono omatunto yhtiökokouksessa, kun sillä lailla kiilasimme muiden edelle. Mulle ei. Ihan siksi, koska se on perusteltua tehdä se muun rempan kanssa ja siksikin, että kyseessä on kuitenkin rinsessa, lähes kuninkaallinen kylpyhuone. Olen itsekäs juu. Sen verta paljon kakkaa on tullut niskaan tämän remontin kanssa, että en osaa olla huono omatuntoinen.

Nyt on kuitenkin tapahtunut jotain. Tulee tunne, että homma etenee. Keittiön välitila on saapunut, sähkömies kävi ja juteltiin jo sähköisiä asioita. Kylppärin laatat piti käydä valitsemassa ja kertoa suu sanallisesti toiveita mitä tehdään ja kuinka tehdään. Tulee alaslaskettu katto, lattia lämmitys, rättipatteri ja mitä vielä. Uus paskapönttö, taidan tahtoa timangeilla koristellun. Remppareiska laittoi lattioita. Toinen laittoi keittiön seinää ja minä heiluin siinä välissä telan kanssa. Jos hyvin käy ja jumala suo, niin kyökin asennus alkaa jo tällä viikolla.

Paljon on vielä tekemättä ja osa ihan auki. Ovien karmit on vedetty veke ja uusista ei ole tietookaan. Tapetit laittamatta, valaistus/sähkötyöt huoneissa puuttuu, vaatekaapit tilaamatta, alaslaskettu ruokailutilan kattoo on tekemättä ja osa lattioista. Kaihdin asentaja kävi maanantaina ja kääntyi ovelta takas. Ei tänne mitään vielä kannata asentaa, sen verta näyttää pahalle. Mut hei, jos asiat nyt menisi niin kuin strömssöössä jotkut kumiaivot suunnittelisi, niin kotiin päästään toukokuun lopulla. Ei valmiiseen, mutta asuttavaan. Mä vaan niin inhoon sellaisia puolivillaisia ratkaisuja. Joko on valmista tai sitten on keskeneräistä. Viedään niin kuin yks asia loppuun asti ja sitten alkaa toinen. Ei siihen väliin mitään mukavalmistaehkävalmistuuhuomennasittenjoskus. En vaan kestä.

Hups, kello vierähti, nyt pitää lentää! Se on adios! Näillä mennään. En kerkee edes kuvia laittaa. Miten toi kello meni. Äsken se oli vaille kasi. Ajantajukin katoaaaaaa......