Iso aivoisen aamukahvi

Kaunis mutta viilee aamu. Istun möksän terdellä, mokat kupissa ja kuuntelen Tomppaa. Ei vains, kuka hullu kuuntelis keinotekoisesti tuotettua älämölöä, kun saa nauttia ihan aidosta luonnon konsertosta. Meillä on aina jännä aamuaurinkoinen ilmiö. Vastarannan puut loistaa nousevan auringon kirkkaudessa ja näky on jotensakin häikäisevä. Se on niin terävä, että on jo luonnoton. Enkä vain kyllästy sitä mölläämään juu.

Mitä? Eka viikko Ukkorähjällä. Se on ollut pelastus, niin kuin totesin. To ja Pe välinen yö oltiin yhtäaikaa saman katon alla yötä. Jännä ja outo fiilis. Samalla tuttu mutta tuntematon. Kaikki oli niin kuin ennen, mutta samalla ei. Se on kyl kiva, et meillä on hyvät välit, ja olen enemmän kuin kiitollinen tästä evakkomahdollisuudesta.  Ostan hänelle kukkaisia tahi jalopenon, noin niin kuin kiitokseksi.

The Aamu

UK:n asunto on nyt tyhjä. Hirvee rutistus sekin. Hän saapui eilen mökille alkuillasta. Olin just saunottelee ja hää sit simahti samantien lähes pystyasentoon. Hää oli niin poikki, hyvä et saunaan sain. Mut nyt sekin muutto on tehty ja on varmasti sanomattakin selvää, että me niin odotamme uuteen kotiin pääsyä.

Mitä himas? Kävin eilen parin päivän paussin jälkeen. Ei olisi pitänyt. Tulen vain huonolle tuulelle. Olin taas odottanut ihmettä. Sitä sellaista, että alkaisi asuntoa tunnistaa jo kodiksi. Ei ala. On kaatopaikka remonttityömaa. Okei, keittiössä on nyt seinä ja lattiat vaille olohuonetta laitettu. Hitaasti etenee ja sitä helvetin hiontapölyä taas kerran joka paikka täys. Olin maalannut jo pintamaalilla loput seinät ja reiska sit päätti tasoittaa ne uudelleen. Eli mä aloitan alusta koko homman. Reiskat oli unhoittaneet laittaa keittiön lattiaan vesieristeen. Isännöitsijä vaatii sen. Eli puretaan ja laitetaan uudelleen. Jep jep.

Saunaruusu

Kävin aivotohtorilla kuulemassa pikku pääni tilanteen. Pelotti ja hämmensi. Mut hui hai, aivot ovat siistit ja ne ovat isot. Minulla? Isot aivot? Ei mittään mihinkään viittaavaa. Suonet puhtaat, eikä kuulkaa edes iän tuomia muutoksia. Ihmisen vanhetessa aivot kutistuu, tiesittekö pieni aivoiset? Mulla sitäkään ei ole nähtävissä. Mää olenkin aina sanonut, että olen nuorekkaasti iso aivoinen. On sanomattakin selvää, että olen hyvin huojentunut.

Tänään on hyvin jännä päivä. On valokuvauskoulun päätös ja lopputyön palautus. Niin kuin aikaisemmin totesin, minulle lopputyö ei ollut pelkkä lopputyö. Se oli enemmän ja mentiin aika syvälle. Toivottavasti en repee, kun sitä esitellään. En usko, voisin kuvitella, et aika hienoo settii on tulossa. Kurssilla on hyvin taitavaa porukkaa. Odotan innolla. Ainut mihin olen syvästi pettynyt, on ajan nopea kulku ja koulun päättyminen. En millään tahtoisi. Enkä voi sit hyväksyä. Onneks on se saaristokurssi tiedossa. Muuten olisin varmaan aika daun.

Mauno Koivisto on jättänyt maallisen majansa. Hassu tunne. Hän on myös niitä ikuisuuksia, jotka eivät saata kuolla koskaan. Eivätkä tavallaan kuolekaan. Elävät meissä ja muistoissamme. Urkki oli mulle se eka The Presidentti. Mut Manu oli The Manu. Nää on näitä, kuka voisi kuvitella, että koivuniemen paula tahi helenan katri poistuu joukostamme. Ei ne voi. Ovat ikuisia. Tervemenoa Manu ja kiitos kaikesta.

Näpit on kohmeessa. Lopetan tähän. Järven kautta maalimalle. Metsäkyyhky kurnuttaa. Siinä vasta jännä ääni. Pitkin järven pintaa kimpoilee ja voimistuu. Tää hetki on jotenkin voimallinen. Ihana. Adios Amigos!