Rakkauden ilmapiirissä

Onks nyt joku sunnuntai vai mikä päivä nyt on? Sekaisin menee ihminen näistä pyhistä. Joskin meille nää päivät on tavallaan ihan sama. Jokaiselle vapaapäivälle on joku remonttijuttu. Ei ole eroa pyhän ei arjen. Kaunis aamu enihau.

Saatiin eilen yks työhuoneen seinä valmiiksi. Me alamme olla jo pro tapetoinnissa. Ei yhtään mennyt hermo ja jotenkin homma skulas. Kyllä se aikansa ottaa, mut on aivan mahtavaa nähdä kättensä jälki ja tuntea se onnistumisen tunne. Hyvä myö. Enää puuttuu yksi seinäpaperi, ruokailutilan seinälle tulee fototapetti. Kuvan olen jo ottanut, mutta ei sitä ole vielä lähdetty tekemäänkään. Se on sit viimeisiä hommia se. Mut nyt lähden laittaa fototapettii suht turvallisin mielin, luottaen siihen, et me osataan tää homma. Eihän siinä muuta vaikeeta oo, kun kuvion kohdistus ja saumakohdat. Ne pitää onnistua tai muutoin hukka perii.

Nyt mä ajattelin, et lopetan tämän rempan ressaamisen. En mä sillä saa sitä valmistumaan, yhtään sen aikaisemmin kuin se valmistuu. Ihan turhaa ja ittelleen vaan hallaa tekee. Yllätyin positiivisesti, et keittiössä oli tehty viimeistelyjä. Oli tehty se mikä oli luvattu. Putkimiestä ei ollut näkynyt, mut hui hai, kyllä se sieltä vielä joku päivä ilmestyy.

Kirjoitin eilen aika painavasti tästä koko touhusta. Minä arvostan kaikkien alojen ammattilaisia suuresti ja ihailen ihmisiä jotka omaavat jonkun taidon, mihin itse ei kykene. Ja varmasti jokaisessa ammattiryhmässä on niitä, jotka tekevät hommansa vähän sinne päin tai ei ollenkaan. Sitä pitää kuitenkin ihmetellä, et miks saa kuulla niin paljon porupuhetta remppahommista. Ei ole yks, eikä kaks tarinaa, kun saan kuulla huonosta työn jäljestä, välinpitämättömyydestä ja aikataulujen pitämättömyydestä. Minultakin kysellään jatkuvasti, tunnenko ketään hyvää ja luotettavaa työntekijää. Tietenkään ei pidä yleistää. Se tosiaankin on ikävää, et muutama hassu huono tekijä saa kurjan maineen koko alalle. Oli kyseessä ammatti mikä tahansa.

Sitä on täällä Suomessa tottunut siihen, et sana pitää. Jos luvataan, et valmistuu silloin, tehdään tällöin, niin eiks sen pitäisi mennä niin. Noin niin kuin pitäis pystyä luottamaan. On tietysti remontteja, jotka menee maaliin ongelmitta ja sit on tietysti myös näitä, jotka ei mene. Yksi syy voimakkaaseen reakointiin on varmasti se, et kyseessä on aina jonkun koti ja se voi olla rakas ja elämän tärkein asia. Siks kaikki ylimääräinen voi ottaa kovastikin pumpun päälle ja pitää tunteet kuumana. Ollaan lähellä henkilökohtaisuuksia. Minulla on ollut myös positiivisia kokemuksia. Tunnen montakin hienoa reiskaa, jotka tekee hommat niin kuin ne lupaa ja työn jälki on ensiluokkaista ja ovat kommeitakin kun pirut. Hmmm...onks piru kommee...

Tänään saadaan sähköt kyökkiin. Toivottavasti. Ainakin olen menossa paikan päälle todistamaan tätä juhlaa. Duunaan siinä samalla kaikkee pikku puuhasteluu. Jokohan uskaltaisi laittaa astioita kaappiin, joko se olisi sitä vaille valmista. Mutta huomaatteko tämän keventyneen otteen asioiden suhteen. Luottavaisin mielin ja rakkauven vaaleanpunaisessa ilmapiirissä lähetän hyvää energiaa uuteen kotiin ja ajattelen lämmöllä kaikkia niitä, jotka sen eteen duunia tekee. Näin mää pääsen perille, eikä multa mee hermot ja mielenterveys.