Kesäpäivien draamaa ja muita kakkajuttuja

Tänään on veepee. Ei laiteta rikkaa ristiin asunnon hyväksi. Mökkiäkin pitää rakastaa ja liljat pitää kaivaa talvehtimasta ruukkuihin, sekä ikkunat olisi hyvä pestä. Niitä ei ole pariin vuoteen pesty. Ei ne täällä ole likaiset silleen kuin kaupungissa. Ei ole autopakokaasukakkaa, on vain kärpäsen ja hyttysen sontaa. Ne pestään siis. Jos jaksetaan, huomautus. Vois kai tuota yhden päivän olla tekemättä mitään. Syöp ja makkoo. Sillä sipuli.

UK oli käynyt mökkimatkalla himas. Hänen järkytys oli suuri, minkälaisen sotkun sähkömies oli saanut aikaiseksi. Mulle se ei oo mitään uutta, näin he tekevät. Kaikki roska heitetään lattioille, ei suojata, eikä korjata jälkiä. Mut hän oli kuitenkin käynyt, hallelujaa luojalle kiitos. Myös vesi tulee ja menee, mut astianpesukonetta ei voi vielä käyttää. Eikä sähkötkään toimi. Mutta hienoo on se, että ne on nyt asennettu, molemmat.

Mulle tulee huono omatunto, jos en tee koko ajan jotakin remonttiin liittyvää. On niin kuin tunne, että olisi pakko tehdä. Mistähän moinen tuomitsevuus. Kävin eilen paikalla, haahuilin vähäsen ja kävin bauhausis. Olin mökillä takas jo kahden maissa ja koko ilta piti itseä tyynytellä, et voisi rauhottuu nauttimaan. On vaikea. Mut nyt työnnän tuon soimaavan omatuntoni tuonne liiterin taakse. Kirveksellä pikkasen paloittelen, eiköhän tuo tuosta vaikene. Suap rauhan ihmispolo.

Eilen oli hassu ilma. Aurinko paistoi taivaan täydeltä, mut tuuli viileesti ja suht napakkaan. Ilman sitä olisi ollut tosi kuuma. Nyt sopiva. Syötiin ulkona, arjesta juhlaa periaatteella. Keittelin kanakeiton, sellaisen thaistailisen. Se on hyvä ja rakkauvella laitettu. Slowfuudii, mut syötiin kyllä ennen puolta yötä. Kyytipojaks kuplaputeli. Täällä se kuuluu asiaan. Mökillä illat on aina yhtä juhlaa. Eiks oo eri veikeetä?

Toissa päivän meidän lahteen rantautui kaatunut purjevene. Tietysti ensin mietimme, et onks toi nyt haaksirikko tai jotain. Onko ruumiita lähimaastossa. Ei tää eka kerta oo, kun tähän karkaa joku vene. Minä olisin antanut olla, mennä nyt kenenkään veneitä sörkkimään. UK ei voinut jättää ja meni sit katsomaan tilannetta. Meidän pikku veneellä ja aikamoinen tuuli vielä. Hän yritti puolisen tuntia soutaa purjevenettä rantaan, mutta ei se inahtanutkaan. Hän ei varmasti itse tajunnut, että soutaa paikallaan, mut periks ei anneta. Minä huutelin jo hätääntyneenä. "Tule rakas rantaan, et sie saa sitä yksin!" Hänen oli luovutettava ja aamulla soitettiin pelastuslaitosta paikalle. Ei hyökään sitä irti saaneet. Mut sit alkuillasta tuli kaksikin venekuntaa ja pitkään ne ähelsi, et irti saivat. Rouva oli närkästynyt, kun sillä lailla meittin lahelle tulevat mekastamaan ja häiriöö tuottamaan. Onneks läksivät ja loppu hyvin kaikki hyvin. Kauhea draama on särkenyt kauniit kesäpäivämme. On tässä kestämistä kuulkaa.

Mä oon nyt kahen vaiheilla. Männäkkö makkoomaan vai lähteäänkö Karjaalle sotkemaan. Ihan törkee dilemma. Karjaalla voisi mennä Tokmannille, ois kiva ostaa jotakin halpaa ja tarpeetonta. Ainakin ostan niitä Carnierin kasvonaamioita. Ne tekee ihmeitä ja ovat sikahalpoja. Uudet astianpesuhanskat olisi saatava. Minkähän väriset? Jotkut kivat. Ötökkämyrkkyy on myös listalla. Minnuu inhottaa se että, kakkapöntössä saattaa olla kaikkia sinne kuulumattomia ökkömönkijäisiä. Aina kun istun siellä, niin kuvittelen ( ja tunnen ) kuinka joku kävelee mun pyllyyn. Ja silloin ei voi rauhoittuu itse toimenpiteeseen ja tulee jännäkakka, joka ei sit tule. Sekin pelkään ökkiäisiä. Siksi sitä myrkkyy on saatava. Voi tasaisin väliajoin pönttöön ruiskauttaa, niin eivät ota sitä valtakunnakseen. Se on meidän reviirii vaikka aika paskanen onkin. Jos nyt ihan suoraan sanon.