Asensin puhelimeen uuden käyttiksen. Onko se edes käyttöjärjestelmä nimeltään, mikä lie. Sekaisin meni kuin seinäkello, mut sain pulttaamisella hetkeks älylliseen toimintaan. Mut kato ei, nyt toimii ihan omilla pelisäännöillä ja miten sattuu. Tekstaria ei voi laittaa ja välillä yhtäkkiä ruutu pimenee mykäksi. Mitään ei tottele ja käynnistyy itsekseen. Puhuin eilen UK:n kans ja puhelin meni niin kuumaks, ettei sitä voinut korvalla pitää. Toki, puhelumme oli aika kuumaa kamaa, mut ei se nyt niin hempeetä ollut, että kapulan olisi siitä pitänyt kuumeta. Hitto, mä vihaan näitä rakkineita. Ja kummalliseks tämän tekee vielä se, että toimimattomat laitteet saa mut hermostumaan. Ne niin kuin vaikuttaa mielialaan.
 |
| Mie oon lukossa |
Mikä se tuota radiotakin vaivaa? Ei soita ylesuomea vaikka kuinka etsin. Kanava on kadoksissa, ja se on ainut oikea taajuus ikäihmiselle. Voluumi on joko liian kovalla tai liian pienellä, ei suostu keskustelemaan sopivalla desipelillä. Ihan kuin haluaisi vittuilla mulle. Rienaa vanhaa miestä. Kuinka monta radioo olen elämän aikana ostanut? Niitä on aika monta. Eivät kestä, rikki menevät. On ostettu laatua, on ostettu halpista. Vuoden kaks pelittää ja sit saa heittää tunkiolle. Onko tässä mitään järkee.
Ehanaa, viikonloppuna on taas koulua. Siitä on tullut tärkeä osa mun elämää. Eikä pelkästään siksi, että saan tehdä sitä mikä tuottaa minulle onnea, iloa ja hitokseen tyydytystä. Näillä viikonlopuilla on voimaannuttava vaikutus. Saan hetken rauhan kaikilta rienaavilta asioilta. Pää täytyy opiskelusta ja kaikki turha jää taka-alalle ja unholaan. Se on hyvin jännä juttu. Surulliseksi minut tekee se, että tämä ihanuus alkaa olla kohta ohi. Voitteko kuvitella, kuinka nopeasti tämä vuosi on mennytkään. Ihan härskii. Olen myös ymmärtänyt sen, että olen saanut vain pienen hyttysenpiston verran oppia ja olen vasta alkumetreillä tai senteillä. Opin nälkä on kasvanut ja tälle on pakko saada jatkoa. Elämää ei ole ilman valokuvausta. Näin se on nähtävä ja klick!
No älä kuule muuta sano. Mulla on yleensä pitkä pinna kaiken tekniikan kanssa (pakko, koska ukkelilta se puuttuu kokonaan ja kotona on kumminkin aina joku boksi, joka ei pelitä ja vaatii säätöä), mutta puhelin on ihan vihoviimeinen kapistus mullekin.
VastaaPoistaEnnen(vanhaan) riitti, että osti puhelimen, laittoi siihen sim-kortin, joita oli vaan yhtä kokoa ja alkoi soittelemaan tahi tekstailemaan. Nyt pitää muistaa jos mitä tiliä ja ladata sitä ja tätä sovellusta, vaikkei edes halua, ja yhteystietojenkin siirtäminen vanhasta kapulasta on ihan yhtä tuskaa. Mulle sanottiin jopa viimeksi luurin myyneessä paikassa, että ei se edes onnistu, vaan pitää kaikki numerot käsin siirtää yks kerrallaan. Sitä en kuitenkaan niellyt, vaan päätin keksiä konstit (ongelma tässä kuulemma oli se, että oli eri käyttis edellisessä puhelimessa, joka ei keskustele tän uuden kanssa). Ja kun olin saanut homman hoidettua, kävin opastamassa puhelintyttöä siitä, miten tehdään, ettei tarvi seuraaville asiakkaille väittää, ettei onnistu. Mutta siis hermo menee joka päivä. Jostain syystä puhelin haluaa aina sillon alkaa tehdä jotain megasuuria päivityksiä, kun ei ole wifiä lähimaillakaan ja siitä seuraa se, että menee mykäksi, eikä enää käynnist, kun hyytyy niitten päivitysten alle. Ja juu, olen koittanut säätää asetukset niin, ettei ilman lupaa ala päivittelemään, mutta ei auta. Aina pitää olla vara-akku ja piuha käsilaukussa, että saan mykistyneen luurin heräteltyä uudelleen henkiin, koska ei enää käynnisty, jos yllättäen sammuu, vaikka akku olis ihan täynnä.
Miksi kaiken pitää aina muuuttuaaaaaa... kyselee Aina Inkeri Annukkainen
Sitä minä ihmettelen, et miks ihmeessä niitä pitää olla vähän väliä päivittämässä. Jos tekniikka menee eteenpäin, niin eiks sen pitäisi olla kuluttajalle helpompi. Mulla on joka kerta telefuunit sekaisin päivityksen jälkeen.
PoistaMie vein puhelimen soneralle, nostivat kädet pystyyn ja ohjasivat toiselle puolelle kaupunkia. Itiksessä oli kuitenkin Aplen huolto, missä avulias ja söpö nuori jannu auttoi ja sai kuin saikin puhelimen pelittää. Ja hei, sain hyvää asiakaspalautetta, eikä edes laskuttanut mitään.
Ollaanko me jo siinä iässä, että alkaisi olla sitä muutosvastarintaa? Allekirjoitan. Mut eihän sitä enää selviä ilman näitä äly(vapaita)puhelimia ja muita härpäkkeitä, argh!
Sama homma noitten masiinoitten kanssa. Paitsi, että mulla on vaan ihan karvalakkimallin älytön puhelin (kuten käyttäjänsäkin). Ainoa mikä siinä harmittaa on se, että tekstiviestien kirjoittaminen on tosi työlästä. Pojat kyllä sanoo, että eihän niitä kukaan edes enää lähetä. Paitsi minä -fossiili mikä fossiili. Mutta kyllä täytyy sanoa, että ilman tuota jälkikasvua olis kyllä pudottu kehityksen kelkasta ihan tyystin. Nyt sentään on edes olemassa jotakin vehjettä, vaikka ihan pihalla onkin niiden sielunelämästä. Tuon radiokanavajutun kanssa minäkin tuskailin ja sitten nuorempi poika oli ostaa täräyttänyt mulle Makitan työmaaradion. Eihän se nyt mikään varsinainen sisustuselementti ole, mutta ei tarvitse arvuutella kanavia, kun pistää piuhat tietokoneesta ja valitsee sieltä kanavat. Löytyy Nostalgiat ja Helmet ja mitä näitä nyt on.
VastaaPoistaT: pohjanmaan akka
Ajattele, tekstarit ovat jo menneen talven lumia ja vasta opittiin niiden laitto ;) Onneks sulla on teinarit jeesaamassa. Mä joudun aina ruinaa apuja muualta. Joskin UK on aika hyvä tekniikan kans ja lehmän hermoinen mun kans ;)
PoistaKuulostaa mielenkiintoiselle tuo radio. Taidanpa googlata ( huom. näppärästi googlaa hän.)