11.3.2017

Ikuiseen tuhoon kadoteut

Lauantai-illan huumaa opiskelijaboxissani. Kermainen kanaruukku on mätetty mikron kautta massuun ja olo on varsin tyydytetty. Pari ollsoonii lähipubissa ja aika on nyt ja tässä. Täällä ei töllö näy, joten viihdytän itseäni postauksella. Oli pakko ottaa kuuma suihku, koska jäätävä kylmyys on kalvanut vanhoja luitani aamusta saakka. Olenks mää jo maininnut, et mua paleltaa nykyään jatkuvaan. Se on outoa, koska olen ollut aina kuumakalle. Nyt on hyvä, nyt on lämmin.

Muurlan maisemaa


Päivä oli viehko. Käytiin läpi dokumentaarista kuvaa. Sain paljon viisaita ajatuksia, sain paljon palikoita. Ymmärsin taas jotakin hyvin olennaista. Olen toki aikaisemminkin maininnut, että jokainen  täällä vietetty viikonloppu on merkityksellinen. Sitä ihmettelen. Ehkä se johtuu siitä, että kuvaamisen ja opiskelun kans on sielu auki vereslihalla. Imen tietoo ja oppii kuin tenupetteri lasolii. Tänään opin rikkomaan rajojani ja olemaan rohkea. Kuuntelen itseäni ja menen kohti visioita, enkä anna ulkopuolisen paineen rajoittaa näkemystäni. Uskallan olla minä. Ei ihan vaatimaton ymmärrys. Oppia ikä kaikki ja pylly pois tyynyltä. Opettajan viisaat sanat auttoivat jäsentämään kaikkea sitä, mitä olin tietämättäni pohtinut.

Muurlan muuripata


Tietoteknillinen rienaaminen jatkuu. Nyt mennään jo lähelle saatanaa. Mikä on tämä kuun kierto, että ei jätä rauhaan ja armahda. Unohdin viime postauksessa nöyryyden ja taisin retosetella huu is thö boss. Turpaan tuli niin, että tupee heilahti. Rakkaani, armaani Lightroom päätti kostoksi kadottaa kaikki kuvat koneelta. Tuosta noin vaan minulta mitään kysymättä. Nyt ollaan jo niin isojen erheiden äärellä, että en uskalla sanoa mitään. Rukoilen vaan hiljaa. Ymmärrys ei enää riitä ja nyt tarvitaan pyhiä henkiä ja tietotekniikkaturvaa. En uskalla edes aukaista ohjelmaa, että en tekisi mitään niin peruuttamatonta, että kuvat tuhottaisiin ikuiseen kadotukseen. Anna mun kaikki kestää ja uudet hermot. Mä sekoon. Sekoon, sekoon, sekoon.

Lentoon


Hei, asunto on nyt sit kuitattu. Kaupanteko meni mukavasti. Kevensin tunnelmaa tarjoilemalla kaikille osapuolille Arnoldsin donitsit. Paria plaatua, kaneli ja maitosukalaa kuorrutteella. Pankki tarjosi huonot kahvit. Sellaista automaattikuraa. Enihau, osakekirjat ovat vaihtaneet pankkia ja minä olen nyt virallisesti koditon. Tunsin helpotusta ja samalla paniikkia. Aika veikeä yhdistelmä. Oletteko koskaan kokeilleet? Samaan aikaan on niin kuin iloinen ja vähemmän iloinen. Ei oikein tiedä, miten päin olla. Pelkää innostuneesti tulevaa. Ole siinä sitten. Välittäjä antoi skumppapullot ja onnitteli virallisen tuntuisesti. Minua vähän nauratti. Olen koditon...

2 kommenttia:

  1. Hieno kuva tuo Muurlan maisema. Melkein haistan keväisen pellon ja auringon lämmittämän seinän ...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kovin. Keli oli kyllä keväisen ihana :)

      Poista