Olinko pettynyt? Kyllä ja ei. Totta hitossa, sitä odottaa, et se uusi löytyisi ja saisi taas asiat notkahtaa eteen päin. Joo, joo, tiedän ettei se hetkessä tapahdu, mut kun pitäisi. Sen verta matkalla on oppinut, et netti valehtelee sujuvasti ja se innostuneisuus pitää hyljätä. Paikan päällä saa yleensä todeta, ettei kohde vastaa tarkoitustaan.
Hitsi, eilen illalla löytyi netissä jo sellainen kaikin puolin vakavasti otettava. Kerkesin jo kuumeta. Ristiin rastiin selattiin tietoja ja kuvia, tässä se on! Kunnes huomattiin, et talossa ei ole hissiä ja asunto on ylin, neljäs kerros. Ei kato juu. Ikää tulee molemmille, eikä tästä enää nuorene. Ai kauheeta, tämmöiset(kin) asiat pitää ottaa huomioon vai pitäskö muuttaa jo suoraan palvelutaloon.
 |
| Pikku kisu itkee |
Hesarin kuukausiliite ilmestyi viikonloppuna ja kannessa oli Lenita Sukka Airiston kuva. Katsoin ensin, että ovat lähteneet pääsiäisen kans ajoissa liikenteeseen ja noidan kuvan vallan kanteen laittaneet. Ikääntyvä nainen on minusta kaunis, kunhan ymmärtää ikääntyä arvokkaasti. Lennu on valitettavasti jäänyt jonnekin nuoruuteen, eikä pikku päivitys tähän päivään tekisi ollenkaan pahaa. Enkä minä sillä, jokainen taplaa tyylillään, mutta rouva on niin kovin sanoin haukkunut suomimiestä ja muutoinkin ripittää meitä onnettomiksi maailmalla. Jos lehteen mennään ja varsin kansikuvaan, niin olisiko paikallaan pyytää meikkitaiteilijaa paikalle. Sellasta suttuu koko naama, et jos hämärällä vastaan tulee, niin pelottamaan käy tuollainen ilmestys. Ollaanpa sitten koti tai ulkomailla.
Jassoo, tänään on päivä touhua täys. Ihan kiirettä pitää. Ja arvatkaa mitä? Joku aloittaa jo pikku hiljaa muuton teon. Aloittaa ajoissa, niin ei tuu paniikkii, eikä härdellii. Sitä vaan kävin miettimään, et jos palkkaa sellaisen muuttofirman, niin hyväksyykö ne tavalliset pahvilaatikot vai pitääkö olla niiden omat loudat. Nehän maksaa aina per päivä ja mitä aikasemmin hommaat, sen kalliimmaksi ne tulee. Hirvee dilemma. Täytynee selvittää. Katsokaas, mut hyväksi havaittu tapa on se, että otan aina yhden kaapin per päivä ja näin kamat tulee pakattua ikään kuin vahingossa. Yks päivä vaan huomaat, et kaikki on kasas, eikä mitenkään ressaa, eikä ahista. Näppärää, eiks niin?
Mulle tais käydä ihan päinvastoin silloin, kun etsittiin ukkelin kans kotia. Ihastuin ihan kaikkiin, missä käytiin ja jotenkin kokonaan hukkui järki vaikkapa hintojen suhteen ja sitä vaan jotenkin ajatteli, että kyllä me siitä lainasta selvitään, kun korotkin on vaan 11, eikä enää 16 prosenttia :D. Mutta siis juu. Elettiin vuotta -93, eikä tätä päivää ja kyseessä oli meidän eka koti. Sama, jossa asutaan edelleen ja joka ei etsimällä löytynyt, vaan tuli vastaan, kun ukkeli vei tennismailansa viritettäväksi ja sen valmistumista odotellessa rupatteli virittäjän vaimon kanssa, joka oli sattumoisin kiinteistövälittäjä, joka sai suostuteltua meidät katsomaan taloa. Vähän niinkuin kohteliaisuudesta, koska kyllä se oli selkeästi koko kadun rumin. Mutta ans olla, kun astuttiin ovesta sisälle, niin tuli jotenkin ihan hirveän lämmin tunne siitä, että tää se on. Ei sitä osaa selittää. Ja toivon, että teille käy nyt samalla tavalla. Koti on kumminkin niin tunnepitoinen juttu, joskin on se tosiaan näihin vuosiin niinkin, että realiteetit (niinkuin nyt vaikkapa just se hissin puute ja monta kerrosta kiipeämistä ees-taas) on vaan pakko entistä paremmin ottaa huomioon.
VastaaPoistaJa muuttofirma saa kyllä luvan muuttaa ihan just sellasia laatikoita kuin asiakas haluaa. Mua niin korpeaa muutenkin ne Niemet sun muut, jotka kyllä on ammattitaitoista porukkaa, en sitä sano, mutta hinnat on ihan ylimaallisia. Törkeän kalliita suorastaan etten sanois.
Mä ihastun aina netissä kaikkiin kohteisiin ja paikalle päästyäni pettymyksen määrä on suuri. Muistan, kun etsin Matinkylän kohdetta silloin kauan sitten. Olin jo varma, että sellaista asuntoa ei ole olemassa mitä etsin. Mut kas kummaa, niin vaan tuli kohdalle ja tiesin minuutissa, että se on tämä. Mukana oli yks kaveri, joka kysyi multa, et oonks mä ihan tosissani. Hänen mielestä asunto oli ihan järkyttävä. Mut mä näin siinä mahdollisuuden ja se on ollut paras hima evör!
PoistaMuuttofirmojen hinnoissa on aika paljon eroja. Muistan sen, kun olen sitä joskus selvitellyt. Nytkin otan tarjoukset useasta paikasta. Ja hommaan omat laatikot. En tod. enää särje jo särjettyä selkääni muutossa. Sen verta lyksystä elämään :)
Pari kertaa maasta toiseen muuttaneena voin kertoa, että aina on pahvilaatikoihin kaikki pakattu. Tosin meidän tapauksessa on muuttofirman ukot tulleet laatikot mukanaan ja pakaneet huushollin, roska-astian sisältöä myöden ja sipulit kuivaruokakaapista. Vikkelinä miehinä tyhjensivät muuttoauton uumeniin myös koko autotallin sisällön ja sieltä kylmälaukun täynnä erilaisia juustoja ennen kuin ehdin hätiin. Olivat juustot kovin kypsiä neljän kuukauden kuluttua, kun tehtiin sisäänmuutto seuraavaan paikkaan. :-D Mutta pitkä tarina lyhyesti, kyllä ne pahvilaatikot käy ja fiksua on käyttää muuttofirmaa, on siinä muuttopäivänä itsellä kaikkea muutakin tekemistä kuin raahata huonekaluja ja laatikoita. :-)
VastaaPoistaHih, kypsää juustoa. Varmaan oli aika kivat tuoksut kans.
PoistaKiva tietää, että tavan laatikot käy. Haen Ikeasta tai bauhausista, ovat näppäriä ja siistiä sit kantaa, kun kaikki on samaa kokoa. Muuttopäivä, huh, hah hallelujaa. Voin jo sanoa, et kierroksilla mennään, mutta menkööt!