Oppii ikänsä kaikki

No huh! Oon ihan poikki. On ollut taas sellaista tykitystä koko päivä, et vähemmästäkin uupuisi. Tää on mun paratiisi. Tänne kun tulee, niin kaikki muu unhoituu ja sitä mennään sata lasissa. Olen jo aikaisemmin täällä todennut, et saadessaan olla intohimokkaan ja innostavan äärellä, ihminen unhoittaa arjen ja nousee kaiken sen yläpuolelle. Sitä on vaikea uskoa, mutta tämä sama kaavio toistuu joka kerta. Pakko se on uskoa. Olen ihan fiilareissa.

Opiskelijaelämään kuuluu einesruoka. Mikron kautta nautin pinaattifetapastan ja jälkkäriks on yks mandariini. Okei, yks fazeriina myös. Vähän jälkimakeeta. Huoneeni käsittää kolme sänkyä, mut rinsessa saa olla täällä yksin. Yhteismajoittuminen ei tulisi kuulonkaan. Istun koulupöytäni äärellä, työvalon kelmeässä valossa. Vissypullo vieressä ja hiljaisuus humisee ympärillä. Puran pikkuaivoissani päivän saldoa ja jäsenissä Muurlan opiston saunan löylyt. On muuten hyvä bastu. Sellainen ihanasti vanhahtava ja löylyhuoneessa on happee, niin kun meidän mökin saunassa. Hyväilevä, raukea ja väsynyt olo.

Omakuva kertoo. Mitä?

Tänään oli ihan pimeetä hommaa. Tehtiin mustavalkokuvaa pimiössä. Hitto, kun oli hauskaa ja mielenkiintoista hommaa. Sitä niin, mitä ennen vanhaan tehtiin ennen digiaikaa. Ei ole ihan yksinkertaista hommaa, mutta tyydyttävästi palkitsevaa ja ihmeellistä se on. Siinä on jotakin maagista. Siihen(kin) olisi mahtavaa perehtyä paremmin, voisin jopa kuvitella, että se olisi se mun The juttu. Valokuvaus on siitä jännä laji, että se on äärimmäisen laaja ja kaikki sen osa-alueet tuntuvat mielenkiintoisille. Noh, ehkä joku vastasyntyneiden kuvaaminen ei ole mun juttu. Sitä haluaisi hallita ja oppia ne kaikki. Jotenkin nyt ymmärtää, että voisi olla paree keskittyä johonkin ja yrittää hallita se parhaalla mahdollisella tavalla. Kaikkeen ei pysty, vaikka kuinka haluaisi.

Kaksijakoinen epäonnistunut minuus

Iltapäivällä oli omakuva tehtävien palaute. Palautepäivät on aina jänniä. Omat otokset jännittää ja erityisen antoisaa on katsoa opiskelijatovereiden kuvia. Tässä tehtävässä koko porukka oli aika auki. Äkkiä voisi kuvitella, että omakuva olisi pala kakkua vain. Ei ole. Saadaksesi puhuttelevan ja ajatuksia herättävän kuvan, siinä täytyy olla jännitettä ja tunnetta, ja sinun tulee antaa itsestäsi jotakin aitoa.  Siksi se on niin haastava.

Filmityöskentelyy

Tein aika paljon duunia ko. kuvan eteen ja epäonnistuin omasta mielestäni täysin. Mutta olin ottanut kolme kuvaa ja yhteen niistä olin tyytyväinen. Mutta se epäonnistunein kuva olikin ajatuksia herättävä ja kiinnostava kuva muiden mielestä. Halusin kuitenkin tuoda kuvan esille, koska olin nähnyt sen eteen aika paljon vaivaa. Onneksi niin, koska palaute oli rohkaiseva ja kiitollinen. Tässä tullaan taas niiden asioiden äärelle, että voisi yrittää olla itselle armollisempi, eikä olla niin hemmetin kriittinen kaikkea tekemäänsä kohtaan. Armoa, armoa, sitäkin itselle. Hyvä palaute tuntuu tietysti arvokkaalle, mut samalla se herättää sen kysymyksen itsessä, et miten sitä ei voi itse nähdä. Nähdä onnistumista ja olla itseensä tyytyväinen. Miten se voi olla niin vaikeaa. Aina ei ymmärrä omaa ajatusvirtaa.

Muurlan saunakammari

Ehkäpä juuri siksi tämä valokuvauksen opiskelu on ollut niin merkittävää. Ei ole enää kyse siitä, että opit uutta ja yrität hallita jotain sinulle tuntematonta. Kyseessä on myös itsensä hyväksyminen ja se, että voit luottaa näkemääsi ja siihen mitä haluat muille ihmisille välittää kuvillasi. Kerrot tarinaa, välität tunteita, surua, rakkautta ja kaikkea sitä, mikä liittyy elävään elämään. Tunteiden ja tunnelmien tulkki, välittäjä vallan. Eipä kai suotta sanota, että yksi kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa.

Juu, eipä kannata ottaa asioita niin vakavasti. Ihan kuulkaa päätin näillä näppäimillä, että alan uskoa ja luottaa itseeni enemmän. Maailmaan mahtuu niin paljon kaikkea, että on turha pelätä epäonnistumista. Tärkeintä on se, että tekee ja on itselleen armollisempi ja perkules, ylpeä aikaansaannoksistaan. Jos itse ei itseensä luota, niin kuka sitten.

Mut siis joo. Oli kyllä taas niin mahtava päivä. Huomenna jatkuu kuvan käsittelyopinnoilla. Siinä yksi kuvaksen osa-alue, joka on ihan pakko saada hallintaan. Se on erityisen intresanttia ja kas, jotakin on jo oppinut. Odotan jo huomista, mut ensin unta palloon. Ei varmaan tartte hirveesti houkutella... huoks.