Hei pupu (rusakko) loikkaa

Viime yönä tein komediaa isolla koolla. Maamme huippunaiskoomikot olivat kanssani ja mie sanelin käsikirjoituksen ja ohjasin. Meillä oli niin hauskaa, et meinasi pissat pöksyyn lirahtaa. Tai siis sänkyyn, miehän makkoon aatamina. On antoisaa välillä nähdä hauskaa settiä, ei oo aina ahistavaa painajaista. Hitto, en vaan muista dialogia ja kaikkea sitä mille niin naurettiin. Se voisi olla käyttökelpoista kamaa komediagenreen. Mut sen verta otti voimille, että en sanoisi kauheesti levänneeni.

Täällä on paljon pupuja. Niitä loikkii tuossa pihapiirissä ristiin rastiin. Ovat kaupunkilaisia. Niitä katsellessa, tulee miettineeksi heidän elämää. Millaista on olla pupu? Onko elämä huoletonta loikkimista paikasta aa paikkaan bee. Kuinka pitkään pupu elää. Mistä ne saa ruokaa. Onko niillä ressiä. Oiskohan kiva olla pupu?

Katson sinua

Eivät ne ole pupuja, ovat rusakoita. Elävät 8-12 vuotta. UK:oo katsoi netistä. Rusakko on kaukaa Aasian aroilta, ei ole suomalainen. Ovat siis mamuja. Itse päättelin, että elämä heillä on aika ressaavaa. Jatkuvaa pelkoa siitä, että henki lähtee ja mistä saa päivän aterian. Sitä saattaa ajatella, että olisi niin kiva vaan loikkii ja pomppii vailla huolia, mut ei se mee niin. Jokaisella on ne omansa. Huolensa ja murheensa. Pitäiskö niille viedä salaattia pihapiiriin. Mua alkoi jotenkin säälittää ne. Kesällä kaikki on varmasti paremmin. Pupuilla, rusakoilla, mamuilla ja kantasuomalaisilla.

Olen ihastunut Maria Veitolaan. Hänen tapansa ja tyylinsä tehdä Yökylässä Maria Veitola ohjelmaa on varsin hurmaava ja asiallinen. Maria vaikuttaa hyvälle tyypille ja tykkään erityisen paljon siitä, kuinka hän on aito itsensä ja saa ohjelman tähdet avautuu. Tulee tunne, että on itse mukana yökylässä ja on jotenkin lähellä. Arvostan tuollaista suoruutta ja sitä, et puhutaan asioista asioina. Hän uskaltaa kysyä arkojakin aiheita ja olemalla niin läsnä, saa ohjelmaan ainutlaatuisin tunnelman. Lämpimän ja miellyttävän katsoa. Mulla tulee aina tippa linssiin, en tiedä miks. Liikutun voimallisesti.

Siellä he olivat

Niin kun nyt eilenkin. Nykäsen Matin aito tilitys omasta elämästä pisti miettimään. Se on myös totta, että suomalaiset ovat Matin puolella. Niin minäkin. Kaiken sen sekoilun takia ja vuoksi, olen aina toivonut hänelle parasta mahdollista ja sielun rauhaa. Matissa on jotakin hyvin suomalaista. Huomaa kuinka herkkä ja hyväksi käytettävä kaveri hän on tai on ollut. Maria sanoi rehellisesti, että on ihmeissään siitä, että Matti yleensä on vielä elossa. Olen joskus sanonut, et hengestään tuo kaveri vielä tuolla menolla pääsee. Toivotaan parasta mahdollista hänelle ja perheelle.

No mut joo, eiks tässä nyt ollu tarpeeks pohdintaa tälle aamulle. Rakastakaa pupuja, rakastakaa rusakoita. Mattia, mamuja ja Mariaa. Niin ja itseä. Tästä tulee hyvä päivä ( salaa toivon, että saan tiedon päivämäärästä milloin muuttaa kotiin ja saadaan myynti notkahtaa eteenpäin.) Adios!