Ei yhtään se enempää etteikö vähempää

Päässäni pyörii se Muskan biisi: "Tää se on se päivä, kun silmistäs nään..." Se rullaa kuin rockenroll ja aamiaismurot meinasi mennä väärään kurkkuun. Ihan omaan kylläkin, mutta kaiketi ihmisellä on kaksi kurkkua, oikea ja väärä. Niin olen innoissani. Ihan malttamaton. Kaiketi kaikille hyvin selvää, et tänään pääsen himaan! Ommaan kottiin! Jippiaijee!

Tästä tunteesta seonneena, hortoilin viime yönä. Kävelin siis unissani. Joku outo voima veti mua ulos makuhuoneesta. En tiedä miks. Jotenkin tajusin, että olen hereillä, mut samalla en voinut kutsulle mitään. Havahduin siihen, kun vaelsin keittiön puolella. Olisinko ollut valmis jo pakkaamaan kamoja tai jotain. Niin ottaa jo alitajuntaankin.

Six wiiks evakkoa takana. Niin kuin kaikki on mennyt kivasti, niin nämä loppumetrit ovat mua hermostuttaneet. Juu, olen tästä jo aikaisemminkin vuodattanut, mut tämä on niin voimallinen asia, että pikku päässäni ei muuta ole. Ei pysty. Uskon, että lievä sekasorto ja kaaos päässäni asettuu heti, kun pääsen omien asioiden keskelle. Sinne niin, missä kaikki on tietyssä järjestyksessä. Eikä se tarkoita, että ne ovat vain se yksi ja ainut oikea järjestys. Sellainen on jokaisella omansa. Ja sitä juuri kaipaan. Omien asioiden omaa järjestystä. Niin, minä olen järjestyksen ihminen. Katsokaas, jos ei ole järki-ihminen, niin aina voi olla järjestysihminen. Herra mun varjele, miks mää en ole koskaan tullut harkinneeksi järjestysmiehen ammattia. Olisin siinä varmasti huippu. Lajinsa paras ainutlaatuisuus.

Päivältä perui asiakkaita ja saan siivota kello kolmeen asti rauhassa. Illan olen duunissa, mut vähäks kiva sitten hei, et pääsee kotiin ja tänään on vielä saunavuoro. Se kruunaa kaiken. Huomenna opiskellaan kuvankäsittelyä ja se päivä on täytetty sillä. On sanomattakin selvää, että suursiivous on edessä. Se ottaa parisen päivää, kun joka nurkka on nuoltu ja betonipöly saatettu kadotukseen. Se on siitä inhaa, että kerta pesu ei välttämättä riitä. Ihan sama, olen valmistautunut henkisesti ja ruumiillisesti alkukantaiseen puhdistusrituaaliin. Raivopäisenä puran tämän hermostuksen aiheuttaman turhautumisen ja teen itselleni kodin. En lepää ennen kuin joka sentti on käyty läpi.

Tästä postauksesta saattaa kuultaa innostunut onnellisuus kotiin pääsystä. Olen silti hyvin ylpeä itsestäni, että selvisin tästä koettelemuksesta erinomaisesti.  Aivan vähäpätöisempänä ei saata pitää sitäkään, että kaiken tämän jälkeen meidän parisuhde on vielä hengissä ja voimissaan. Päätän raporttini tähän ja loppu hyvin kaikki hyvin. Seuraava postaus tulee uuden veskin paskapöntöltä. Istun siellä kuin tatti ja yöni vietän kylpyhuoneen lattialla. Siellä niin savulasisuihkuseinien katveessa. Kiitos, kun kestitte. Nyt pakkoomaan!