Myrskyää tyynen edellä

Hyväinen huomen! Heräsinkin tänään jo kello kuus, mutta siihen on syynä se, että menin höyhenille jo ennen kymmentä. Kesken töllön tuli sähkökatkos ja katsoin parhaaksi vetäytyä untenmaille. Ei sitä määräänsä enempää untakaan riitä. Vai jännittäisikö minua hiukkasen, tänään on tarkoitus urbanisoitua ja huomenna matka jatkuu kalakukkojen kaupunkiin.

Juurikin, kun olin päässyt kehua retostelemaan tasapainoista olotilaani, niin meillä tuli hienoinen perheriita. Siinä ei ole sinänsä mitään ihmeellistä, mutta yleensä yhteenotot tulevat loman loppupuolella. Josko tämä tasapainoisuus tarvitsee vastakohdakseen eripuraisuttaa, ettei vaan tule tunne, että menee liian hyvin? En tiiä, ihan hölmöstä asiasta räjähti (niin kuin yleensä), ja Ukkorähjä räksytti kuin kapinen piski. Mie olin vetäytynyt jo puulle, enkä jaksanut ottaa kantaa. Sekös toista kismittää. Täytynee puhua, sillä edessä on tiivis viikko yhteiseloa ja minua saattaa alkaa ahistaa negatiiviset energiat välillämme. Se on vain niin turhaa, varsinkin, kun mitään oikeita ongelmia ei ole.

Vielä ennen nukahtamista kuulin, kun Ukkorähjä avautuu ja sanoo: "...ja minä en sitten jaksa kuunnella reissussa sitä jatkuvaa vittuilu..." Hetkinen, haloo! Tuohon sanomaan on pakko puuttua. Oliko sen tarkoitus herättää minussa uinuva peto, vai oliko se oikeasti hänen ajatus siitä, että kuinka mukavaa meillä onkaan yhteisellä kesäretkellä? Nukahdin siihen ajatukseen, että mene sie minne menet, mie lähen omia teitä. Ei tartte kuunnella vittuilua. Onneksi on nukuttu yö välissä ja sanomissa saattaa olla harkintakykyä, eikä käytettäisi näin voimallista arkumentointia. Ääh, en nyt jaksaisi mitään tuommoista, olenhan niin tasapainoinen...

Sain eilen primitiivisen siivouskohtauksen. Paikkojen järjestely ja pikkupuuhastelu levisi kuin varkain, keittiönkaappien, jääkaapin ja saunan perusteelliseksi pesemiseksi. Tämä on varmasti samanmoinen tunne, kuin naaraspuolisilla tahtoo olla aina kerran kuukaudessa. Ymmärrän teitä hyvin. Hinkkasin hullun kiilto silmissä kaikki saunan pesuvadit ja ämpärit, vedin sisääni Tolun voimaannuttavaa tuoksua ja olin tyydytetty. Päivä hurahti niinkin joutuisasti, että illalla piti ihan ihmetellä aikani rientämistä.

Tänään nostetaan siis kytkintä ja tarkoituksissa onkin lähteä heti aamusta kohti cityä. Mökki on jo kondiksessa, pakataan vain kamat ja eikun menoks. Hillitön pyykkirumba edessä ja huomenissa matka jatkuu. Niin jos jatkuu, eihän sitä tiedä, millainen sota tässä vielä aikaan saadaan. Höpsis, minä kohtaan vaikeudet zeniläisellä tyyneydellä. Olen rauha. Olen rakkaus.