9.2.2012

Turhan ajan tallenus

Naamakirjassa eli feisbuukissa oli mielenkiintoinen haaste. Yritä ihminen olla valittamatta 21 vuorokautta ja  huomaat kuinka elämä hymyilee. Positiivinen asenne hirttää päälle, eikä enää ole tarvetta valittamiselle. Aika näppärää. Turhista pikku asioista on turha napista. Martta päätti kokeilla tätä onnellisuus metodia.


Miks lumenluontikalustot aloittaa tuon helvetin jyräämisen silloin, kun tavan kansalainen vetäisi sikeitä. Eihän siinä jumalattomassa metelissä nuku pirukaan! Eikö ne voisi tehdä sitä päiväsaikaan, silloin kun työtätekevä kansa on sorvin äärellä? Ei olisi parkeerattuja autojakaan tiellä kiusana. Voe järjen pimeyttä! Millä kivitän ikkunan alla jyräävää helvetinkonetta, heitänkö pakastimella? Ai niin, mun piti olla valittamatta.... Sorgen, sorgen...

Sain eilen hyvää palvelua Naturazone luontaistuotemyymälässä. Myyjä oli reipas rouva henkilö ja äärimmäisen asiantunteva. Palveluhenkinen ja siitä Martta tykkää. Tuotteet oli myös piirun verran edullisemmat kuin näissä vastaavissa ketjumyymälöissä. Putiikki sijaitsee ihan keskustassa, Lönnrotinkadulla (4.) Kattava valikoima luontaistuotteita ja terveysvaikutteisia elintarvikkeitakin löytyy. Suosittelen kybällä!


Aurinko nousee Helsingissä 8.17 ilmoitti Radio Suomi. Oletteko jo panneet merkille, että valon määrä on lisääntynyt? Martalle se on aina lievä järkytys ja levottomuus lisääntyy. Pitkän ja pimeän, lehmääntyneen talven jälkeen pitäisi taas olla niin Coca-cola menevä ja aktiivisen hurmaava. Talvessa on se hyvä puoli, että saa rauhassa maata sohvalla, eikä tarvitse olla niin helvetin innostunut ja kiinnostunut kaikesta. Nyt alkaa taas tuo valon tykistys. Elämän pitäisi olla hauskaa, koko ajan pitäisi tapahtua, mennä ja tulla, sinne ja tänne. Tiesittekö, että itsemurhia tehdään eniten keväällä? Mä ymmärrän sen täysin. Kaikilla ei hermo kestä paljastavaa valoa. Elä huoli, ei Martta ole kiikkuun menossa. Kestän kyllä kevääntulon, mutta luokittelen itseni enemmänkin pimeän lapseksi kuin onnelliseksi auringoksi. Ja jos nyt totta puhutaan, niin ikääntyminen rakastaa valoa. Ainoastaan rypyt näkyy paremmin, mutta vanhat luut tykkää valosta. Valitinko minä taas? Huokaus, syvä huokaus...

Outo aamu. Ei ole mitään tekemätöntä tehtävää ja aikaa olisi. Martan selkä kipuilee ja on jätettävä aamuavanto väliin. Mikä lie, vihloo niin vimmatusti. Otetaan iisisti. Mihin käytänkään tämän turhan ajan? Onko olemassa turhaa aikaa? Jospa laittaisin sen talteen. Ajattele, kuinka kätevää. Turhan ajan voisi tallentaa salaisiin kansioihin ja ottaa tarvittaessa käyttöön. Miksi kukaan fiksu ei ole moista keksinyt? Pitikö Martan hakea patentti? Oiva idea, mahottoman hieno. Kerrassaan fantastico!

4 kommenttia:

  1. Minäkin olen mukana valittamattomuudessa. Vaikeeta! Mutta toivottavasti sillä on kauaskantoisrt vaikutukset, ei haittaisi yhtään.

    Blogissani on jotain sinulle.

    VastaaPoista
  2. Mymskä: Kokeillaan! Mut se on vaikeeta, ai kauheeta, kun se on vaikeeta. Siis valitinko sitä, että se on vaikeeta? Jäin siis kiinni. Mikään ei ole vaikeeta. Annetaan mahdollisuus. Palaan haasteasiaan viikonloppuna, thänks!

    VastaaPoista
  3. Hehee... jäit Make valituksesta kiinni heti seuraavassa lauseessa kun olit luvannut valivalin lopettaa! Se on oikeasti vaikeaa. Sehän on kai luontainen tapa ihmisille, jotkut tekee sitä vähemmän jotkut enemmän. Hyvä tempaus tuo 21 päivää.

    Aurinkoa kevään odotukseen!

    VastaaPoista
  4. Piia: Eiköhän kokeilla ;)

    VastaaPoista