10.2.2012

Epästabiili puolieläjä

Tämä sama kaava toistuu joka viikko. Aina perjantaiaamuisin Martta nousee ennen kukkoa. Viikot posottaa nukkua kuin pikku possu. Millä selitätte tämän? Onko tämä joku post-traumaattinen lapsuuden kokemus. Jäikö pikku Martta ilman äidin tissiä aina perjantaisin? Vai vielä pahempaa, hyljättiinkö pikku Martta yksin itkemään perjantaisin? Kyllä tämä on ihan selkeästi terapian paikka. Tämä tämmöinen on ehdottomasti selvitettävä, muuten Martta ei pääse elämässä eteenpäin. Martta ei selvästi ole sunnuntailapsi, Martta on perjantaipiru.


Kuinka voi olla TAAS viikonloppu?! Mua ihan hävettää ihmetellä. Tämäkin näyttää toistavan samaa kaavaa, mutta en voi sille mitään, että elän näköjään ikuista viikonloppua. Enkö siis elä viikolla ja herään henkiin vasta viikonlopuksi? Martta on tämmöinen puolieläjä. Puolieläjät kuuluvat ns. kädellisten heimoon,  kävelevät yleensä kahdella raajalla, joskus kontaten. Ovat impulsiivisiä  ihmisolentoja, jotka saattavat elää harhoissa. Levinneisyys suhteellisen laaja, mutta tavataan varsinkin kylmissä pohjolan olosuhteissa. Erityispiirteenä mainittakoon epästabiili unirytmi ja lievä juoppohulluus. Eivät yleensä ole vaarallisia tai mitenkään myrkyllisiä. Huomioitavaa myös, että kiinniotettaessa, pitää välttää sitomista.


Tässä päivänä muutamana olen joutunut pohtimaan ihmismielen ihmeellisyyttä. Mulla on hieman outo tapa, että kumma tyyli, josta haluaisin päästä eroon. Saanen huomauttaa, että tämä voisi myös olla terapiakamaa. Mistä ihmeestä voi johtua pahan tapahtuman ajatusmalli? Jään ajoittain kiinni synkistä ja mustista ajatuksista. Tiedätkö, saatan ajatella, että jään auton alle ja vammaudun, Juppe kuolee yllättäin, Ukkorähjä ajaa kolarin, firma tekee konkan, sairastun vakavasti, himassa on vesivahinko jne. jne. Ihan kuin jumalauta toivoisin tämmöistä tapahtuvan! Häh!? Nämä outouden putkahtavat mieleen aivan yllättäin, mutta miksi ja mistä ne tulevat? Olenko perusnegatiivinen vai yltiöhuolestunut? Onko tämä normaalia? Yleensä ajattelen auringonkukkia, leppäkerttuja ja vadelmahillokkeita, mutta välillä sinne pääsee musta mönjä sotkemaan hekumaani. Outo on ihmisenmieli...

Mitäs kivaa me keksitään viikonlopuksi? Keksitäänkö keksi? Joku ihanan täyteläinen ja maukas persikkakirsikkasuklaaunelmakeksi. Hah, haaa olipa hauska juttu! Pitäisköhän mennä takas maate? No mut joo, viikonloppuna ei ole mitään ohjattua, eikä ennalta arvattua suunnitelmaa. Tai siis, kyllähän se on jo tähtiin kirjoitettu. Martta siivoa lauantaina, laittaa perheelle kystäkyllä ja ottaa kuplivat kalsarinotkeet. Eiks siinä jo oo? Hillitön hohde, että hekuma. Häpeilevää viikonloppua kansalaiset!

2 kommenttia:

  1. Ainakin näin äiti-ihmiselle tuollaiset huolettavat ajatukset ovat tuttuja. Välillä vain iskee mieleen, että mitä jos minulle sattuu sitä tai tätä niin miten sitten lapsi, tai jos lapselle tai sen isälle ja mitä siitä seuraa jne. Niistä lähimmistään on aina huoli, vaikka mitään oikeaa uhkaa ei ole näkyvissä! Kai se pitää ihmisen varuillaan kaiken varalta, en tiedä.

    Upeita kuvia taas!

    VastaaPoista
  2. Aija: Kaiketi nuo ajatukset eivät olekaan niin negatiivisia. Ehkä ne ovat vain huolta huomisesta. Kiitos kuvapalautteesta!

    VastaaPoista