Tää on parasta

Sunnuntaiaamu ja taivas on pilvetön, linnut antavat konserton. Minä ähnötän ummessa liiallisesta munkin syömisestä. Niin, hauskaa Vappua vaan! Istun terassilla, koska nämä hetket ovat niin hienoja. Tämä hiljaisuus, tämä ihana rauha, tekee tästä hetkestä juhlan. Vaikka ilma on kirpeä ja näppiä paleltaa, en halua istua sisällä. Olen kääriytynyt villa-asusteisiin ja shaaleihin, enkä anna periksi. Kun mökillä ollaan, niin ollaan terdellä. Piste.  

Vappuaatto sujui perinteisen rauhallisesti. Saunomista pitkällä kaavalla ja hyvää ruokaa. Yletöntä munkin syömistä ja leppoisaa vetelehtimistä. Martta ei kuplivaan koskenut, joku roti se täytyy elämässä olla. Perjantain poksahtelu sai luvan riittää alkkomahooliosastoa. Savustettiin siikaa, Martta teki perunahuttua ja kermaviilikastiketta. Aatto ape maistui ihan mökille ja herkkua oli. Olipa hyvinkin. 

Martta kävi tulostamassa munkit, Hallelujaa ja luojalle kiitos! Kyllä heräävä metsä on kaunis. Aurinko siivilöityy puiden varjoissa, linnut lentelevät oksilta toisille. Puuttui vain se hyönteisten kesäinen pörinä. Ei vielä, sitä saa hetken odottaa. Hetkinen, nyt kuulen Maija Mehiläisen pörinän jostakin. Kyllä, Maija siellä pöristää. Kesääääää..... Vai onko se mun  masu joka kiittää... Kahvikin maistuu täällä paremmalle kuin kaupungissa. Vai kuvitteleeko sitä vaan? Näin mökkihöperönä kaikki on niin fantsuu. Noh, kyllä nämä eksoottiset kokemukset syksyyn mennessä tasoittuu, silloin olenkin kurkkua myöten täynnä pöpelikössä ravaamista ja kaupunki on must. Mutta nyt nautitaan vaikka paleltaa.

Nyt ihmiset vaeltaa valkolakit päässään yleisille kohtaamispaikoille. Shamppanjapullot poksahtelevat ja laulu raikaa. Mie en oikein koskaan ole ollut isojen joukkokohtausten ihminen. Ajatella, en ole koskaan ollut vappuna Ullanlinnanmäellä. Hulluna humalassa olen kyllä Vappuna heilunut, mutta pienemissä piireissä. Mitään työläishekumaan en tunne, enkä tarvetta parrikaadeille. Minusta Vappu on ollut lähinnä yksi turha ryyppyjuhla muiden turhien joukossa. Perinteet ovat tärkeitä, en minä niistä halua luopua. Ja onkin hauska huomata, että meidän pikku perheellä on nämä omat vuotuiset perinteet. Mökillä munkin, siman ja pihahommien parissa jo kymmenen vuotta. On siinä perinnettä kerrakseen. Juu, enkä sitäkään kiellä, jos sitä kuplivaa lasin jos toisenkin Vappuna kitaansa kumoaa. Kippis vaan kaikille!

Mikä se muuten on, että täällä mökillä nukuttaa yleensä hyvin? Raitis ulkoilma saa varmasti aikaan syvää ja rauhaisaa unta. Ei ole häiriötekijöitä, mitä nyt ukkorähjä ja pikkukoira kuorsaavat....Kenties myös tämä leppoisampi elämän rytmi auttaa asiaan. Miekään en niin hötkyile täällä, istua möllötän terassilla ja tuijotan zeniläisen tyynenä liplattelevaa järvenpintaa. Varmasti kierrokset ja verenpaine laskee, mieli on tyyni ja unijukka kiittää. Näin se on nähtävä. 

Jep. Nyt on näpit niin jäässä, että on pakko vetäytyä neitsytkammariin unelmoimaan paremmasta huomisesta. Voiko se enää tämän parempi olla? Hyvä kysymys, tavoitteita täytyy olla, mutta on myös hyvä muistaa, että se ruoho ei välttämättä ole yhtään sen vihreämpää aidan toisellakaan puolella.