Pullamössö paholainen

Huh, tulipa syötyä eilen illalla. Ensin mahtavat grilliherkut ja vielä päälle paistettiin lettuja. Jos mie en juo, niin mie syön. Ei se ole ihme, jos ihmislapsi täällä viihtyy. Sellaista orgiaa on tämä elämä vallan. Ettei menisi ihan roomalaisten pitojen puolelle, olen ajatellut suorittaa kuntoliikuntaa. Huom. olen vasta ajatellut, en suorittanut. Miten pelkkä ajatuskin saa minut hikoilemaan ja tuntemaan lievää vastenmielisyyttä rasitusta kohtaan? Kysymyshän on puhtaasti vain siitä, että olen löllö höttönen, mukavuusalueellaan paistatteleva vanha homo, joka ei halua hikoilla, eikä tuntea epämiellyttävästi. Voehan kilin kikkelit!

Kyllä, ajatusmaailmani tässä kuntohulluudessa on muuttunut. Ennen vanhaan, nuorena ja voiman tunnoissani pidin jonkinasteista liikettä välttämättömänä elämäni jatkumolle. Mutta ei nyt, mussutan pullaa semmoisella intohimolla, että persusten Soini olisi minusta ylpeä. Puhumattakaan kaljan kittaamisesta, tuosta turvottavasta litkusta on tullut minulle kuin äidinmaitoa ( Onnee vain kaikille äideille!) Lyhyesti ja ytimekkäästi, en tahdo pois vaaleanpunaiselta alueeltani. Voehan pöllöjen pyllyreikä! Miksi ei halua? Hyvä kysymys, jota olenkin joutunut miettimään. Miksi pitäisi hulluna heilua metsätietä, kun voi istua terdellä, juoda mokkoo ja vetää läskiin pullapitkoo? Niin miksi? Mitä saisin, jos menisin ulkopuolelle vaaleanpunaisen mukavuuteni? Niin mitä? Rakot kantapäihin, turhaa sydämentykytystä, haisevaa hikeä ja saattaisin jopa tuntea järkyttävää rasituksen tunnetta? Näin kun asiaa miettii, niin tyhmähän sitä olisi, jos liikettä halajaisi? Elämässä pääsee helpommallakin....

Ei helvetti! Ruoskin ja soimaan itseäni, kiihotan kansanliikkeen sisälläni läskikapinaan ja hyppään lenkkitossuun. Sytytän sauvani ja annan lentää, en tahdo olla paskahousu luuseri. Tahdon juoda kaljaa vielä eläkkeelläkin. Tuskan kautta valoon ja voittoon, olkoon se mun Jeesus tauluni. Minun vajavainen mieleni /sieluni on rakennettu myös kärsimään. Muista Markkuseni, kärsimys tuo valon, ikuisen kajasteen. Helvetti, missä ne mun kahvakuulat on, nyt lähteeeee!

Jumalaisen täydellinen aamu hellii meitä. On lämmin ja kaikkialla alkaa olla kesän koskettelu. Minä en tahtoisi täältä pois, en halua kaupunkiin, tuonne julmien ihmisten kovaan maailmaan. Täällä on niin mukavaa mussuttaa pullahöttöö ja antaa luonnon rakastaa. Miksi pitää lähteä, miksi ei vain voisi jäädä ja nauttia. Kesän äänet ovat lisääntyneet, joka puolella pörisee, pärisee, tiittaa ja tyyttää. Tikkakin hakkaa tuossa lähellä. Hei, saatanan pikku lähettiläätkin ovat saapuneet. Tapoin niitä eilen kaksi, himoitsivat kuumaa vertani.

Ou jee, ei kai se muu auta, kai se on lähdettävä kyntämään tuota mökkitietä. Vahvistan myös heikkouksiani ja heitän alaterdellä muutamat asanat. Olen sit taas niin helvetin hyvä ihminen, liian hyvä tuomittavaksi. Vai olenko? Vain herra yksin tietää, eikä sitä paljasta. Se on moro ny!

P:S korjaan kirjoitusvirheet himakoneella ja postaan myös kuvat. Täällä kaikki tuo on hidasta ja hiukka hankalaa... Sorgen...