Pienillä muutoksilla parempaan huomiseen

Katedraalin kellot soittaa taas komiasti. Niissä on Espanjalainen saundi. Pidän kirkon kellojen äänestä, niissä on joku rauhallinen olemassa olon ääni. Aamu on pilvipoutainen, sopii mulle, ei ole liian kuuma. En olisi uskonut, että sanon näin tähän aikaan vuodesta. Mulle nähkääs jo kakskymppii alkaa olla hot. Meidän eripuraisuudet suhteessamme UK:N kanssa ovat sitä, että hän haluaa terassille missä paistaa aurinko ja mie en. Siinä sitten etsitään sellaista mikä on varjossa ja mihin paistaa. Aina ei onnistu, mut päivänvarjoja löytyy ja ei tule kylymä varjossakaan.

Malagan Leidit

Kävin eilen parturissa. Oikein sellaisessa miesten. Yhteistä kieltä ei ollut, mutta haitanneeko tuo mittään. Kivasti leikkasi herrahenkilö. Kovasti hän enkkua yritti ja mie epsanjaa. Onneks UK vähän tulkkasi ja kertoi, että olen samaa ammattiryhmän edustajaa. Herra tarjosi minulle heti töitä. Hän ei kuulemma kerkeä lomia pitää, joten paikka löytyy ja hänkin saisi lomansa. Hmmm...tätä täytyy vähän miettiä. Ihan hävettää, hinta oli kokonaiset kahdeksan euroa ja annoin kaks tippii. En kehdannut sanoa, että mun hinta olisi sit nelinkertainen. Joskaan täällä tuskin hirveesti yelliä, lelliä ja telliä maksellaan, puhumattakaan veroista.

Cool

Alas

Tsekattiin myös toi tönö sisältä päin, joka noita kellojaan paukuttelee. Komia on pytinki, jösses sentään. Kultaa ja mirhamii ja se historia. Kävelin ja koskettelin seiniä, halusin imeä tarinaa ja tunnetta itseeni. Kauheen vanha rakennus ja iso! Tuollaiset puhuttelee aina ja niissä tulee ylevä olo. Mitä kaikkea ihminen onkaan saanut aikaiseksi. Mut ehdottomasti täytyy myöntää, että Istanbulin moskeijat ovat olleet se The Elämys. Niiden edelle on vaikea minkään mennä.

Julia

Otettasko

Tänään vaihdetaan vuotta. Tuli jotenkin tarve kirjoittaa siitä. Pitäisikö jopa vallan sanoa, et onneksi vaihdetaan. On kulunut vuosi ollut silleen haasteellinen, muutosten vuosi. Onko tässä iässä suuret muutokset enää niin onnellinen asia. Ne tuo uutta, mutta samalla kaikki uusi on aika uuvuttavaa. Minä elän muutoksista, sen tiedän. En kestä paikalleen jymähtämistä ja kyllästyn äkkiä. Joskus liian äkkiä. Mutta totuushan on se, että ikäihmisen elämässä pitää olla turvaa, rauhaa ja rakkautta. Liialliset muutokset kääntyvät kaaoksen puolelle.

Uusi ja vanha kohtaa

Vasten auringon siltaa tai sivulle

2017 tehtiin remonttia. Tehtiin perkeleellisesti remonttia. Ensin meni putket, sitten tuli uusi koti ja sit uusi duuni. Ehkä siinä oli pikkasen liikaa. Tähän samaan saumaan on itsessäkin joku remontti menossa ja välillä on kieltämättä tuntunut, et nyt on liikaa. Jopa niin, et jossain vaiheessa tuli pelko siitä, et mie en jaksa, mie en kestä. Mut katos, niin vaan on kestetty ja elämä on palannut omille uomilleen.

Vilinää

Mulla on monta rakastavaa syytä olla tyytyväinen ja hei, ennen kaikkea kiitollinen. Mulla on hieno parisuhde ja mahtavat ystävät, niitä ilman elämä voisi olla huomattavasti ankeampaa. Meillä on turvallinen ja kaunis koti. Meillä on hieno kampaamoliike, kiva duuni ja upeat asiakkaat. Eikö tässä ole tarpeeksi syytä olla onnellinen, mitähäh? Ja olenkin, totta vie.

Pillipiipari

Terapiamatka itseeni tuo varmasti jossain vaiheessa onnistumisen iloa. Kaikkea en minäkään saa hetinyt ja tässä. Tulevalle vuodelle voisin luvata sen, että alkaisin rakastamaan itseä enemmän, silleen huolehtivasti. Henkinen ja fyysinen minä on jaksanut tänne asti, mutta en tiedä kuinka pitkään. Jos en tee muutoksia ja mieti vähän. Se on hyväksyttävä tosiasia, eikä mitenkään huono sellainen. On ryvetty kuin sika pellossa ja nyt on otettava se lusikka omaan käteen. Pienillä muutoksilla parempaan huomiseen. Tuo on sitten mun ensimmäisen laifstail oppaan nimi. Käydessäni tälle uudelle valaistuneelle tielle ja alan purra porkkanaa. Kuuntelen enkeleitä, annan valoa ja lähetän astraalienergiaa. Ou jee, hyvä plääni 2018. Welgam! Ei mittään hättää. Olkoon tuleva vuosi rauhan ja rakkauden vuosi, niitä muutoksia en nyt hirveesti kaipaa. Satsaan vaan hyvinvointiin. Sovitaaks niin?