3.7.2017

Saaristolaiselämää

Hei hopsansaa! Siitä on joku tovi vierähtänyt, kun täällä vierailin. Ihan törkeetä. Paljon on tapahtunut, mutta pääasiallinen syy siihen, että en ole jaksanut tänne läpistä, on jonkun sortin ahistuspuristuskiristys. Ei jaksa valittaa ja valittaa silti. Joku loppuun palaminen tai jotain. Sellaista riittämättömyyttä ja paljon hankalia asioita. Joskus se elämä on sitäkin, ja kaikella on kuitenkin tarkoituksensa. Uskon niin.

Hei, omakuvaa

Asunto ei ole vieläkään valmis, enkä pysty majoittuu siellä. Liikaa betonipölyä ja liikaa keskeneräisyyttä. Kestämättömyys tuottaa jo fyysistä kipua. Sellaista kummallista hengen ahistusta. Joopa, joo, on taas draamaa kehissä. Niin on, mut en pääse himas eteenpäin, niin kauan, kun siellä on yksikin remppareiska sohimassa. Mä haluun ne sieltä helvettiin. Ennen sitä on ihan turha siivota tai tehdä yhtään mitään. Se päivä varmasti tulee, mut olen jo niin väsynyt tähän tilanteeseen. Odotan.

Valo

Joo, älkää nyt kyllästykö. Kyllä elämään kuuluu huikeita juttujakin. Sellaisia mitkä auttavat unhoittamaan arjen surut ja murheet. Palasin tänään sieltä Turun saaristosta Houtskärin saarelta. Takana mahtava valokuvausleiri ja mä viipyilen vielä sen tunnelmissa. Tapasin hienoja ihmisiä, sain paljon, annoinkin ja olen kiittänyt itseäni siitä, että tein tämän mahdolliseksi. Sain leiriltä sen mitä läksin hakemaan. En olisi sitä itse uskonut, mutta jonkun ymmärryksen kohtasin oppien ja oivallusten myötä. Meillä oli salliva ja huomioiva opettaja. Hän antoi luovuudelle tilaa ja opetti meitä ymmärtämään sitä. Iso kiitos.

STOP
Ymmärsin myös virheiden tarkoituksen ja löysin itseluottamusta. Sain paljon hyvää palautetta, joka auttoi hyväksymään. Tämäkin koulutus oli jollain tapaa matka itseeni. Otin omakuvia ja mietin, että millaista vaihetta elän elämässäni. Kaikki ei oo aina loistoo ja se tumma opettaa meitä. Johdattelee. Kuva kertoo enemmän kuin tuhat sanaa. Näin sanotaan. Whai?

Taidekuvaa

Saavuttuani saarelle olin niin kiree, että pelkäsin meneväni rikki. Silleen vaan poks. Ihmettelin asioita itsessäni ja saaristo otti vallan. Kävin aamuisin joogatunnilla, sain shiatsuhoitoo ja ravitsevaa kasvisfuudia. Sain tehdä päivät sitä mitä rakastan eli valokuvata. Ympärillä asiasta kiinnostuneita opiskelijatovereita, joista jokainen oli oma persoona. Sain kaipaamaani vertaistukea ja ymmärrystä. Vain toinen kuvaaja voi tietää ja niin pois päin...

Tumma yö

Nyt oon siis yksin mökillä. Illat alkaa jo tummua. Uk lähtee huomenna duunimatkalle kaukomaille ja me kerettiin hetki olla kaksin. Rouva kiukutteli ja pakeni mökille. Betonipöly alkoi ahistaa ja oli pakko päästä pois. Tänne pakopaikkaan. Koko viikko yyper sosiaalisuutta vei voimat. Lataan akut täällä ja sit jaksaa taas. Mut olisin kyllä tahtonut UK:n tänne kanssani viihtymään. Olisin hoitanut parisuhdetta ja yhteistä elämäämme. Väliaikaista. Toivon niin ja lähetän matkaan paljon rakkautta.

Läsnäolollani
Olo ja tunnelma on lievästi sekainen. Olisi kohdattava arki ja mun tunne ottaa vaan taidekuvia. Järkyttävä tekemisen ja kuvaamisen tarve jätti jälkensä. Kohtasin kurssilla hienoja ihmisiä, joiden kanssa mentiin pintaa syvemmälle. Meillä oli niin mielenkiintoisia keskusteluja, että nautin kyllä suunnattomasti jokaisesta minulle annetusta hetkestä. Tämä oli selvästi elämän johdatusta, että heitti minut sinne keskelle saaristoa rauhoittuu. Rikkimenemisen pelko väistyi ja sain hetken unohduksen. Asiat järjestyy beibe!

Meri
Mut hei, näillä mennään. Totesimme kurssilla, että ihminen on valmis vasta kuoltuaan. Sinne asti meillä on vielä aikaa. Laitan tänne muutamia kurssilla otettuja kuvia. Tahtoisin, että ne kertoisivat tarinaa. Tai sitten ei? Opin myös sen, että kuva kertoo juuri sen mitä haluaisin sillä kerrottavan. Jollekin tyhjä toiselle täys. Joku ymmärtää ja joku ei. Semmoista se on. Ei sen ihmeellisempää.

Ehkä

Olisin tässä
Nyt tumma yö mökillä ja raaadio soittaa just Eaglesin hotellikalifornia. Vähäks rela tunnelma...Softisti pehmee ja ajatukselle otollisesti herkkä. Rauha. Hetki.


8 kommenttia:

  1. Olipa hienoja kuvia taas...
    Joo, muutto olis mullakin edessä, kunhan vaan ehtis.
    Luojankiitos tänään sataa, ei harmita mennä siivoomaan uuteen paikkaan :)
    Täällä on takana huikee viikonloppu Himoksella iskelmäfestareilla♥

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos, kiitos.

      Toivottavasti on iisimpi muutto kuin meillä. Eihän sitä ole tehty kuin kohta 3 kk:tta.

      Joskus olisi kiva piipahtaa himoksen iskelmässä, varmasti hyvä meno.

      Poista
  2. En melkein pysty katsomaan noita kuvia, missä oot itse ristien takana. Vähän luulen, että jos liikaa tuijotan, ne tulee mun uniin :). Jotenkin niin vaikuttavan hienot, mutta samalla sellaset tuskaiset. En vaan osaa sitä nyt selittää, mutta ihan on kuvien tunnelma yks yhteen sen kanssa, mitä kirjoitat siitä, mitä sun päässä tällä hetkellä liikkuu. Tai mikä siellä jumittaa. Pystyn niin hyvin samaistumaan, vaikken samassa tilanteessa olekaan. Ja sekin ihan tuntuu kropassa, kuinka vaikea sitä on repäistä itsensä "epätodellisuudesta" takaisin todellisuuteen. Ottaa aikansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kuvillakin voi kertoa tunteita ja vähän vahvempaa tunnetta tällä kertaa :)

      Alkaa pikku hiljaa olla laskeutunut. Arki koittaa vaikka on periaatteessa loma. Eli ei arki. Mut kuitenkin. Kurssin jälkeen tulee hiljaisuus. Mut voiton puolella ollaan :)

      Poista
  3. Kivaa että oot bäk! Ja että oli mahtis valokuvausleiri! Toi se on niin taivahan totta, että ihminen on valmis vasta kuoltuaan. Ugh.

    Kuvista varmastikin näkee kukin omanlaisia tarinoita (upeet ja puhuttelevat teokset jälleen, btw). Mulle tulee mieleen, että tossa on elämän kirjo. Tavoitellaan kasvua ja uuden puhtautta, välillä tuntuu ettei missään mitään järkeä (sama vaikka kuolis pois jne), ollaan paljaita itsejä vaikka mikä olisi, tulee märkiä rättejä päin näköä, helvetin tulia, mutta myös paljon kauneutta. Ja aina kuitenkin lopulta kurkotetaan, kaikesta huolimatta. Ylöspäin taikka eteenpäin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Leiri tuli kyllä just sopivana hetkeen. Sain paljon.

      Elämä notkahtelee, se kuuluu kiertokulkuun. Sitä voisi kutsua myös kasvun ihmeeksi ;) On antoisaa kertoa kuvilla tarinaa ja tunnetta. Kiitos sulle kommentista, ne on huippui!

      Poista
  4. Kuva 'Valo' miellyttää minua. Ilman tuota suoraa oksaa vasemmalla se ei olisi niin hyvä. Hienoja otoksia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tusen tack. Pieni poikkeama kuvassa ( minulle se olisi ollut roska ennen kurssia ) voi juuri tehdä kuvasta mielenkiintoisen :)

      Poista