Olen hengitän ajattelen

Kotka on laskeutunut. Kaks päivää yksin täällä mökillä on ollut jyrkkä vastakohta edelliselle viikolle.  Mutta se tulee tarpeeseen. Opin omaksuminen on saanut aikansa ja minä sopivasti tyhjä kaikesta. Hetkittäin tunnen jopa yksinäisyyttä, enkä osaa päättää onko se hyvä vai huono asia. Nyt olisi tavallaan loma, joten eiks sitä pitäisi olla ihan ticotico. Kaikella on tarkoituksensa ja ei käy kieltäminen siitäkään, että osaan kyllä nauttia tästä vaatimattomasta seurastani. Olen, hengitän, ajattelen ja olen. Ja olen. Olen vaan.

Makrokuvailin

Sua lähelle

Huomenna starttaan ja rantaudun citiin. Tulen pois itsestä ja äksöniä on luvassa. Tapaan erään toimittajan ja jos hyvin käy, lopputyökuvat tulevat laajempaan levitykseen. Niille on ollut kiinnostusta ja se tuntuu varsin hyvälle. Ehkä se taas poikii jotain jne. jne.

Hengetön

Kampaamossa tapahtuu isoja muutoksia. Luovun osakkuudestani ja jätän lapsoseni tai teini jo, toisiin käsiin. Hyviin käsiin hän jää ja minulta poistuu vastuu, joka on ollut ajoittain raskas kantaa. Liikkeessä tehdään heinäkuussa iso remppa ja loppuviikko menee sitä järjestellessä. Samalla kertaa olen huojentunut ja helpottunut, mutta en voi kieltää, etteikö yhden aikakauden loppuminen ole myös jollakin tapaa luopumisen surullinen. Kuuluu asiaan ja uskon, että tämä on hyvä ratkaisu. Jään putiikkiin työskentelemään toistaiseksi ja haaveissa siintää oma pikkuinen sekatavarapuoti. Sille ei ole otollinen aika just nyt. Koti täytyy saada kunnolla kuntoon ja kaikki muutkin asiat, jotta uutta energiaa uuden yrityksen perustamiseen löytyy.

Valoa ikkunassa

Kulmilla siintää

Uusi liiketila on jo kiikarissa, mutta ottaa aikansa ennen kuin se selviää. Teen kovasti ajatustyötä siitä, mitä kaikkea se voisi olla. Yrittäjä olen munaskuita myöten ja se on oikeastaan ainut oikea vaihtoehto. Liike on kampaamo, siellä voisi olla valokuvastudio ja Lemon Decon tuotteet esillä. Kaikki se mitä kohti olen tässä koko ajan mennyt. On suljettava ovia aukaistakseen uusia. Päämäärätietoinen eteneminen vie sinua kohti sinne minne se on tarkoitettu. Tähän tahdon uskoa ja luottaa. Mutta ymmärrätte varmaan, että kaikessa tässä on kysymys isoista asioista. Enihau, tavallaan mielenkiintoiset ajat ovat edessä ja samalla hirvittää, pystynkö, onnistunko, mitä helvettii olen tekemässä. Elämä on riski.

Jykevästi

Mitä sitten tapahtui. Näin kuvassa vanhan naisen...

Kävin eilen kuvailee Raasporin linnan raunioilla. Se on kyllä jännittävä paikka ja se historiikki tunkee tajuntaan niin, että välillä hirvittää. Leikittelin valolla ja mietin, että seuraavat henkilökuvat voisi ottaa siellä. Upee mesta. Käykää, jos liikutte siellä päin.

Pelastus

Hoitelin eilen remppa-asioita. Nyt uusin valmistumispäivä olisi tämän viikon torstaille. Voih, jospa se pitäisi paikkansa ja saattaisi pikku hiljaa asettua kodiksi. Edessä on helvetinmoinen homma, kaikki kamat on pestävä. Just nyt on sellainen olo, että nostan kädet pystyyn ja lähden vain kävelee. Mut eihän se auta. On tartuttava hommiin ja huone huoneelta selvitettävä. Mä tiedän, ja toivon, että saadessani päälle sen vaihteen, et nyt tapahtuu, niin kyllä se homma siitä vielä skulaa. Se vain tuntuu niin toivottomalle. Koko se paska.

Taivaissa

Pinnalla

No mut joo, laiska töitään luettelee ja eipähän ainakaan ole tekemisen puute. Kyllä ne siitä. Nyt pulahdan uimaan ja lähtiskö käymään Karjaalla. Joo, niin teen. Etsin meille yöpöydät. Ne tulee vastaan jostakin vanhan tavaran liikkeestä. Tahtoo jotkut sielukkaat ja kivat. Abceellä voisi käydä syömässä. Jösses sentään, kun mukavaa.