5.6.2017

Aika ankeeta vielä

Pentuna laskettiin käen ( käki ) kukunnasta monenko vuoden päästä mennään naimisiin. Jos käki kukkui kymmenen kertaa, niin avioliitto oli niin monen vuoden päästä edessä. Jos lasken vuosia täällä mökillä, niin mun olisi kaiketi pitänyt jo mennä tai erota ja mennä uudelleen. Käet ( ei siis vain yksi käki ) kukkuu joka rannalla ja laskuissa menee totaali sekaisin. Hassuja nuo käet.

Keittiöni kaunis valo

UK lähti taas. Tulee vasta pe. Duunimatkoja. Vähän tuntuu tylsälle. Nähdään lennossa ja Rva. jää rannalle ruikuttaa. Hah, mähän todella olen rannalla ja taidan vähän ruikuttaakin. Mie kyl nautin yksinäisyydestä, mut liika on liikaa kaikkee. Hassua, et täällä metsän keskellä yksinäisyys korostuu, mut samalla on rauha. Jakomielinen tilanne, sano naapurin Pertti, kun siskoksiin rakastu.

Olkkarin alaslaskettu katto on valoja vaille valmis

Lottuuttaa vettä. Silleen surumielisesti vai johtuuko se mun mielestä. Jos se ajatus on vain surumielisesti kallellaan, kun ukko läks. Tykkään tuosta äänestä, kun sade ropistaa peltikattoon. Siinä on jotain unettavaa ja turvallista. Parin päivän lämpö ja nyt virkistävä sade on saanut lopunkin lehtivihreän hehkumaan. Nyt on niin vihreetä ja vehreetä, et silmiin sattuu. Ihan kreisiä. Koko luonto on sellainen iso vihree matto, kaikissa sen eri sävyissä. Luonto on paras värin lähettiläs. Niin on.

Aika ankeeta vielä

Mitäs eilen eteni? Nyt on vähän sellainen vaihe, et siirtelee niitä hemmetin kamoja paikasta aa paikkaan bee ja tuntuu, et mitään ei oikein saa aikaseksi. Vaikka saa kuitenkin.  Sain kuin sainkin keittiön kamat purettua, mut kaapit ovat vielä totaali sekaisin ja osa kamoista on pakko panna mäkeen. Yhden maton laitoin lattialle. Halusin vaan niin kovasti sen tunteen, että tästä alkaisi tulla koti. Tyhmää varmasti, koska vielä sitä paskapölyä tulee. Pesin ja siivosin eilisen päivän. Kyllä se pikku hiljaa alkaa antaa periksi ja katoa pöly, puff! Ei se auta, niin monta kertaa on imureerattava ja kostealla pyyhittävä, että tulee se hetki, jolloin sitä pölyä ei enää ole.

Rouvan työhuone nousee sittenkin

Nyt tarvittaisiin kaveri, et pääsisi hommissa eteenpäin. Eipä tuolla hoppu, ei siellä pysty vielä asustaa, joten kerkeehän noi laitella. Saas nähdä milloin alkaa kylppärissä tapahtua. Sitä odotellessa myös. Tää on nyt sellaista saatanan välitilaa. Odotuttaa valmistumista, on niin kuin puolittain mut samalla ei oo janiinedelleen. Keittiön puolesta voisi vaikka asustaa jo, mut muutoin aika heikkoo joo.

Eteisaula, hah.

Kädet on työtätekevän. Sormenpäät ovat arat ja iho niin kuiva, että tarttuu kiinni tekstiiliin. Sormissa on sellaisia pieniä, kuivia väkäsiä ja nekös sitten tarttuu kiinni joka kohtaan. Lotraan rasvalla, mut ei se auta. Se on se hienoinen betonipöly, joka imee ihosta kaiken rasvan. Asunnolla tulee likainen ja kutiseva olo. Se pöly tunkeutuu joka paikkaan ja on ihan pakko päästä pesulle het silleen, kun mökille saapuu. Siksikään ei voisi vielä kuvitella asuvani siellä. Kyl mää sänkyni sinne viritin, ehkä tyhmää mut oli pakko. On vaan saatava jotain valmista, muuten sekoaa pää. Tai mihinkä se siitä sekoaa, sekaisin on eniwei.

Jassoo, täytynee aloittaa lähtövalmistelut. Täältä mökiltä pitää lähteä verrattain ajoissa. Sen verta tuo matka citiin ottaa. Pitää aikatauluttaa tarkasti. Sun seittemän sataa asiaa olisi hoidettavana. Pitääkö oikein tehdä lista, että muistaa kaiken. Sen teen ja menen. Adios!

4 kommenttia:

  1. Mulla on siitä kukunnasta sellanen perimätieto, että niin monta kertaa kuin käki kukkuu, yhtä monta elinvuotta on vielä jäljellä. Että anti kukkua vaan :). Mehän sen kun porskutetaan..

    Katselin kuvia ja tuli sellainen tunne, että mulla kestää nyt vähän aikaa sopeutua uuteen. On niin eri näköistä kuin sun vanhassa kodissa, mutta se kai on selvää se, kun nyt asukkaita onkin kaksi, eikä yksi ja kummallakin varmasti jotain omaa mukana. Mutta kyl mie tästä totun :).

    Itsekin pääsin yllättäin touhuamaan ja laittelemaan uutta (tai siis ei se uusi ole, mutta meille uusi) asuntoa, kun yllättäen saatiin pojalle vuokralle yksiö ihan huippukivalta paikalta. Sai äiti luvan kans sisustaa :). Nyt vaan tarttee malttaa pysyä poissa, vaikka koko ajan tekis mieli mennä sinne katsomaan tai muka jotain tuikitärkeää viemään tai viimeistelemään. Pitää ymmärtää antaa nuoren miehen elää omaa elämäänsä. Vaikeeta on. Mutta onneks tulee vielä kotiin pesemään pyykit, kun konetta ei uuteen paikkaan ostettu. Mun salajuoni ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kukkumisen perustella olen kuolematon :)

      Eri näköistä joo ja ei vielä valmista. UK kamat taisi mennä kierrätykseen, ehkä toi keskeneräisyys saa vaikuttamaan erilaiselta ja sehän on hyvä. Erottaa ainakin mikä on valmis ja mikä ei ;)

      Nytkö ne linnut pesästään lentää? Se on varmasti tavallaan tiukka paikka, mut onneks pestävää pyykkiä riittää :) Ja saat sisustaa!

      Poista
  2. "Lottuuttaa vettä ... silleen surumielisesti ..." Oijoi, sieluni silmillä näen ja kuulen sen sateen ...

    Kyllä siitä hyvä tulloo! Siis uuesta koista.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eilinen lottuuttaminen sai luonnon räjähtää. Voih, tota vihreetä!

      Kyllä se joskus valmistuu. Kai.

      Poista