31.5.2017

Rakkauteni tunnustus

En väitä, että tämä mökillä evakoituminen olisi huono vaihtoehto. Toki, duunimatkaa on, mutta nämä aamut! Vesisade on juottanut janoiset ja linnut taitaa olla vesipöhössä. Käki kukkuu, kuikka huutaa, metsäkyyhky kurnuttaa ja satakieli laulaa. Voiko enää mahtavampaa olla, eipä juuri. Käki vetää stereona tai siis taitaa tulla jokaiselta rannalta. Oisko niillä pariutumispuuhat meneillään ja hottis messaget kiitää järven yllä. Nastaa, kukkuu!



Järven yllä leikkii kevyt ussakka. Kiitää omia menojaan. Välillä sataa, se kivasti ropisee peltikattoon. Lehtivihreä on herännyt kukoistukseensa ja maisema on, niin no, se on niin vihreä, et silmissä vihlaisee. On kaunista ja kosteeta. Joutsen pariskunta lipui majesteettisesti vastarantaa, sama jengi joka vuosi. Kohta niillä on beibit. Söpöö. Luonto on ehtymätön rakkauden arkku.



Mikä kumma on taas? Viime yönä(kin) olin itkenyt hyvin lohduttomasti. Mutsi oli kuollut, näin olin höpöttänyt. Miks tää kalma nyt niin rienaa? Onko sisälläni niin paljon patoutunutta mitä? Surua ja murhetta, joka kaipaa itkemätöntä itkuu. Miks ei päivällä voi vollaa, yöt pitää rienata. Ai niin, tosi mies ei itke. Häh? Miehän itken valion maitomainoksille ja yhtään vainelämää jaksoa en ole kuivin silmin katsonut. En tiiä, nyh.

UK:lla oli eilen synssärit. Vanha ukko, en muuta sano. Ostin ylläripylläri lahjan. Kivalle on kiva antaa. Oltiin sen verta myöhään möksäl, että ei siinä enää kakkuja väsätty. Ajoin tukan ( sen vähäsen mitä on jäljellä ) ja saunassa pesin seljän. Aterian laitoin ja rakastin.



Minä rikon lakia joka päivä. Ai kauheeta. Onko silloin lainsuojaton, jos rikko lakia? Mitä yleensä lainsuojaton tarkoittaa? Onko sitä niin kuin lakien ulottumattomissa vai päin vastoin? Enihau, ajan päivittäin ylinopeutta. Se on syntini. Mökki - citi väliä on nyt tullut höylättyä ihan kiitettävästi. Toisaalta on kiva ajella, mut välillä tylsistyttää. Mut kai siihenkin tottuisi ja tottuu. On hyvin helppo ajaa yli rajoitusten. Kesäkelit, näkyvyys hyvä, enkä aja ruuhka-aikoihin. Väkisin vaan se mittari nousee, aivan huomaamatta. Mut hei, entäs tää vanha kuninkaan tie, sitä on kiva kurvailla. Välillä mää leikin kekke ruusberiä. Ei siellä illalla ole juurikaan liikennettä, mut elukoita kyllä. Kyllä tyssäsi kekke ruusberillä kaasujalka, kun hirvi möllisti tienposkessa. Se on vain pieni, ohikiitävä hetki ja poks. Sitä saattaa ajatella ettei ne mun kohdalle satu. Näköjään sattuu, otetaas iisimmin.



Hirvee tiski odottaa. UK pyyteli anteeks, kun ei taaskaan ole kerennyt tiskaamaan. Yrittää sitä vanhan aikaista, sä oot siinä niin hyvä. Sut on luotu tiskaamaan, sulla on siihen ammattitaito ja mitä vielä. Mää sanon, et älä yritä, ei uppoo. Hän on jo duunin lähös ja mulla on aikaa tiskata. Eiks se oo tosi rakkautta, jos mikä? Eikö ole maailman kaunein rakkaudentunnustus: " Mä voin tiskaa, rakas."

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti