Pieni on ihminen pieni

Hissiremontti on alkanut ja porat jyrää mun tajuntaan. Helvetti, kun inhoon tämmöistä. Olen aika hiljainen hissukka nykyään, en kestä kovaa ääntä. Menee hermoon jotenkin. Tätä kestää nyt abautrallaa pari kuukautta. Hyvästi päikkärit, hyvästi rauha.

Talvirenkaat on vaihdettu. Vai pitäiskö sanoa kesärenkaat. Kummatko siinä niin kuin vaihdetaan. Onko ne ne, jotka tulee alle vai ne jotka lähtee pois. Ota tuostakin nyt sitten selvä. Mut hyvä on nyt ajella, huojentunut mieli.

Renkaita tarvitaankin. Tuli ikävästi yllättävä reissu kotiseudulle. Onko viimeisiä hetkiä hyvästellä, päivä kerrallaan mennään ja nämä ovat niitä asioita, jotka ovat meillä kaikilla edessä. Yritän ajatella luonnollisena elämän kiertokulkuna ja sitähän se on. Syntymä ja kuolema. Väistämätöntä ja ikävää. Raskasta, mutta toisaalta hyväksyttävää. Ihminen on pieni.

Oikeestaan kiva, kun lunta tuli. Tää on just hyvä. Saadaan valoa, eikä yhtään enemmän tarvita kinoksia tai muutakaan hässäkkää. Valkoinen lumipeite on valo. Eikö se ole ihmeellistä. Eilinen aamulenkki rantaan oli kaunis ja kuvauksellinen. Arvatkaa vaan, oliko kamera mukana. Ei tietenkään. Välillä otan sen mukaan ja mitään kuvattavaa ei ole. Jätän pois, niin näen koko ajan kuvattavaa. Miks niin. Hölömöö.

Jassoo, aamulenkki odottaa. Pitää joutua. Elämyksellistä viikonloppuu kaikille!