14.11.2016

Kuka on kuutamolla

Viikendi mänt. Pyykit on pesty, kakut paistettu ja astianpesukonekin on pesty. Sitäkin pitää välillä pestä, vaikka se työkseen pesee. Uunin pesin joku viikko sitten. Sellaista ennakoivaa työskentelyä mahdollista muuttoa ajatellen. Ei oo sit kaikki edessä. Jahka milloin sitten koskaan saadaan asunto myytyä. Jos oikein alat toimia ja ajatella niin, että kohta myydään, niin sitten se käy niin. Eiks oo hitokseen yksinkertaista. On se. Ei muuta voi. Joku voisi ajatella, että on joulusiivous. Minä en. Ei ole joulu täällä, on toisella mantereella.




Tehtiin eilen matkasuunnitelma. UK on alan ammattilainen ja niin ihanasti exeltaulukkoon laittoi ylös, minne mennään milloinkin ja mitä. Hyvä on ennakoida. Yöpymisiä täytyy jo buukata ja silleen. Matkasuunnitelmassa myös piipahdus Marokkoon, siellä pari citii ja yötä. Sevilla ja Gordoba, ehkä Ronda. Oih, odotan niin ja ennen kaikkea sitä fotoiluu. Kuvaavalle ihmiselle uudet kohteet ja kaupungit ovat naminamia. Entäs se valo, lämmintä laskevaa ja nousevaa. Voi että mää sanon.



Eilinen ulkoiluretki vei meidät Lauttasaaren rantamaisemiin. Meri on auki ja se aina rauhoittaa Martan mieltä. Rannat on muutenkin mukavia. Olen rantaihminen. Käppäiltiin rauhas ja mie kuvasin. Käytiin kahvilla ja siinäpä oli pyhäpäivän täyttymys. Saatiin happee ja sielun ravintoo. Eipä sitä muuta ihminen kaipaa tahi tarvitse.



Edessä raskas viikko. Hautajaiset eivät ole niitä iloisempia juhlia. Voiko niitä yleensä edes juhliksi sanoa? Juhlitaanko siinä sitä, että joku on kuollut. Eihän sitä juhlita. Onks juhlan vastakohta suru. Hautajaisissa surraan pois menneitä. Enihau, kauheasti ei ole tuntumaa ja se lohduton lopullisuus on varmasti se, mikä laittaa miettimään ja saa olon tuntumaan raskaalle. Joskin ajattelen myös, että olen saattamassa faijaa viimeiselle matkalle. Olen mukana sillä taipaleella. Se voi olla myös ilo tai ainakin hellä jäähyväinen.


Tänään on superkuu. Olisi huikeeta kuvata, mutta ainakin täällä piäkaupunkiseuvulla on just nyt pilvistä. Saas nähä nähdäänkö koko kuuta. Harmillista, koska tämmöinen kuu on hyvin, hyvin harvoin ja sit pitää olla pilvistä. Ihan epistä. Jospa luoja pikkasen pilviverhoa raottaisi. Antais meille kuutamoooooo......


6 kommenttia:

  1. Katsoin tosta kakkoskuvasta ensin, että oot kuvannut hylkeen. Olis hyvin voinut olla :).
    Sen alapuolella oleva heinäkuva olis hieno taulu!
    Mullakin syttyi eilen lamppu päässä, kun tajusin ensimmäistä kertaa kamerasta sellasen säädön kuin valotuksen korjaus. Oujee. Eikä menny kuin 51 vuotta siihenkään, mutta parempi myöhään, koska sen vaikutus ilahdutti ihan todella ja tajusin, että ei haittaa, vaikka on sumppu keli, kun pienellä säädöllä saa kuvaan lisää valoa. En olis tätä varmaan ikinä älynnyt ilman Pekka Punkarin kurssia. Olen sen sortin pöllö.

    Hautajaiset ei ole kivoja, mutta kyllä ne tarpeellisia on. Saa ihan luvan kanssa itkeä ja surra niin paljon kuin itkettää ja surettaa. Tai muistella niitä hyviä asioita, jos siihen pystyy. Itse en koskaan pysty, kun vaan itken kyynelvarastot kuiviin, mutta se helpottaa. Hyvät muistot tulee sitten ajan kanssa.




    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hah, se on kyllä hyvä, jos kuvat tuo jotain mielleyhtymää. Silloin se jollain tasolla koskettaa. Valokuvaus on siitä palkitseva laji, et varmasti hamana loppuun asti saa oppia uutta ja sehän on jus tparasta, kun jonkun asian oivaltaa ja saa sen käytäntöön. Ihan huippuu! Me tarvitsemme kurssia ja opetusta ymmärtääksemme.

      Yritän ajatella ( ja ajattelenkin ) nämä juhlat semmoisina helpottavina. Ei tarvitse kärsiä ja vakava sairaus ei kuitenkaan olisi enää parantunut. Silloin se on juhla(kin.)

      Poista
  2. Hienoja kuvia jälleen kerran! Tuossa aiemmin se hautaristikuva oli jotenkin psykedeelinen -oikein imaisi katsojan.
    Ja niin, nyt vasta ehdin kirjoittamaan ja esittämään osanottoni isäsi kuoleman johdosta.
    Olen ollut elämässäni sadoissa hautajaisissa -viimeksi viime lauantaina. Maalla suvut ovat suuret ja lähellä ja myöskin naapurien, harrastusporukan jäsenten yms. hautajaisiin mennään, joten siksi tuollainen määrä kertyy helposti. Omasta mielestäni niitä voidaan sanoa juhlaksi ilman muuta. Siinä juhlitaan sitä, että joku on joskus elänyt! Olen ollut myös todella hauskoissa hautajaisissa. Jos vainaja on ollut sellainen positiivinen tarinankertoja, jolle sattuu ja tapahtuu ja lapset ovat perineet saman luonteen, niin kyllä siinä riitti kaskuja vainajan elämästä myös hautajaisiin. Nyt olleet hautajaiset eivät olleet erityisen riemukkaat, mutta kylläkin muuten positiiviset ja levolliset. Vainajan ollessa lähes satavuotias, kyseessä on luonnollistakin luonnollisempi asia. Poislähtiessä nauraa rätkätettiin, että kun tulisi uusia hautajaisia, että näkisi taas kaikkia sellaisiakin sukulaisia, joita harvoin näkee. Kuitenkin kaikki tiesivät, että kyse oli vaan siitä, että tuossa mittakaavassa ei muihin juhliin porukkaa enää saa kasaan. Ja että hyvin suudella todennäköisyydellä kyseessä on sitten jonkun meidän vanhemmat. Tiedän toki sen, että tottakai ne kaikkein lähimpien hautajaiset ovat niin raskaat, että ne mielellään ohittaisi.
    Lähtiessäni pois sieltä muistotilaisuudesta, vastaan tuli ruumissaatto. Vainajaa siis tuotiin sairaalan kappelista oman seurakunnan kirkon kylmiöön odottamaan siunaamista. Tämä oli oman kuntani naapurikaupungissa, joka on oikein perinteinen körttipitäjä. Siellä on vielä oikein vanhat hyvät tavat kunniassa. Ruumisauton perässä saattajia on joskus jopa useita kymmeniä -autoja siis. Puskaradiosta väki saa tiedon tai sivukylillä esim. kaupassa on tieto ajankohdasta, jolloin kyläläiset tietävät mennä joko sairaalasta asti mukaan tai liittyvät kotiensa kohdalta saattoon ja menevät saattamaan kotikirkon kappeliin. Ulkopuolella veisataan virsi ja sitten omaiset kiittävät saattoväkeä ja kaikki lähtevät kotiinsa.
    Eikä tässä vielä kaikki: Ruumisauton tullessa kohdalle vastaantulijat pysähtyvät tien reunaan ja odottavat, että saattoväki on mennyt ohi. Tietääkseni tässä naapurikunnissakaan ei tuollaista tapaa ole ainakaan noin isolla porukalla. Vaikka toisin voisi kuvitella, myös nuoret pojanklopit pysähtyvät ja odottavat kiltisti tien poskessa autoissaan ja jopa mopoilla. Kerrassaan hieno tapa kunnioittaa toisten surua omien kiireittensä keskellä.
    Lämmin rutistus ja voimaa viikonloppuun.
    T: pohjanmaan akka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos kuvapalautteesta, se on minulle tärkeä. Tosiaan, se risti kuva oli jotenkin liikkeessä, yllätys itsellekin.

      Minusta on hieno, kun perinteitä vaalitaan ja kunnioitetaan. Ne ovat osa meitä ja tärkeitä asioita. Ihan liikutuin sun tarinasta, varsinkin tuosta, kun nuoret mopojannut osoittavat tienposkessa kunnioitusta vainajan viimeiselle matkalle. Täällä meillä päin ei sellaista näe.

      Sinä olet oikein hautajaiskonkari. Mulla elämässä vain kolmet hautajaiset ja yhdet niistä kun olin ihan lapsi. Siksi kaiketi niin vieraat. Tietysti, lähisukulaisen ovat erityisen koskettavat. Tiedotusvälineissä on kerrottu, että nykyään on paljon hautajaisia, joissa ei ole yhtään ainutta saattovierasta. Sekin tuntuu jotenkin pahalle. Ihan yksin lähdet, ei ole ketään...

      Poista
  3. Lämmin osanottoni. Kutwn edellinen kommentoija oli kirjoittanut, niin hautajaisia on niin monenlaisia. Minusta kuitenkin kaikkein ihanampia on ne, joissa saattoväellä on ihanai muistoja vainajasta, joita jaetaan ja niitä kuinka ihana ihminen poislähtijä oli. Surullisia ovat ne, kun kellään ei ole oikein mitään hyvää sanottavaa vainajasta. Sellaisesissakin olen ollut, niin surullista.
    Teille on tulossa ollut ihana matka jouluna. Oltiin lokakuussa Madridissa ja Sevillassa, aivan ihania kaupunkeja molemmat. Madridissa ollaan käyty joskus 80-luvun lopulla interraililla, mutta Sevilassa oltiin nyt eka kertaa. Mä niin ihastuin kaupungin arkkitehtuuriin, ruokaan ja ihmisiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos osanotosta. Hautajaiset kaiketi pitäisi olla vainajan näköiset, eiks sitä niin toivota. Meillä pieni, lämmin tilaisuus, näin uskoisin.

      En ole minäkään Sevillassa käynyt. Enkä kyllä Marokossakaan. Totisesti odotan matkaa ja kuume alkaa rienaamaan. Hui, ihanaa....

      Poista