16.11.2016

Ruiskukkaa Savonlinnasta

No nyt se iski! Matkakuume. Yhtäkkiä tajusin, et matkaan on enää kuukausi. Sehän on tuossa noin. Fiilistelin ja katselin viime vuoden kuvia ja tunnelmia. Sattuivat sopivasti kohdalleen, kun etsin jotain muuta. Poimin sieltä vähän väriä tähän elämään. Kuvat on silleen kivoi, et pääsee näppärästi tunnelmaan. Voi veljet, kyllä niitä kuvia onkin kertynyt. On sit mitä muistella, aika mahtavaa. Olisipa  hauska tehdä sellainen päiväkirja tai muistelo. Pari kuvaa jokaiselta vuodelta. Koneella niitä on tallessa aina siitä, kun täytin neljäkymmentä ja siitähän on jo sata vuotta. Siitäkin.



Lumet sää kyytiä. Hassu fiilis, ihan kuin olisi kevät. Ajatelkaa, jos vuodenajat muuttuisivat niin, että kukin kestäisi vain muutaman viikon. Jatkuvaa haipakkaa. Sienimetsää, yöttömiä kesäöitä, pajunkissoja ja panevaa pakkasta muutamien viikkojen välein. Ois se aika hurjaa. Ei siinä järki päässä pysyisi, tuomio tulisi. Mut ei sitä tiiä, mihin tää menee. Hurja on maailman meno.



Arvatkaas miks on kiva lähteä matkalle? No sen valon takia. Saa valohoitoo. Sen merkitys on ikääntyessä korostunut. Sitä kaipaa. En niinkään lämpöö. Silleen oon viilee ihminen. Tää pohjola on muuten ihan jees, mut tää pitkä ja pimee ottaa voimille. Nyt taas höpisen, kyllähän mie tykkään tästä hämärästäkin. Saa rauhas olla. Valo aktivoi ja pitäisi koko ajan olla koukikola hauskaa. Tiiättekö mikä on koukikola hauska? No, se tulee niistä ihanista Coca Cola mainoksista. Missä nuoret ja kauniit ihmiset ovat niin meneviä ja niillä on aina niin ihanaa. Milloin ajelevat jeepeillä auringonlaskuun, milloin surffaavat välimerenaalloilla ja tukat on hyvin ja päällä upeet releet. Laihoja ovat kuin pirut, eivätkä edes piere. Mä en koskaan pääse tuohon, vaikka joka kesä yritän.



Seurailen huvikseni etuovi.comia. Katselen ympär ämpär kaikkia kivoi juttui. Vanhoja taloja, kouluja, asemia ja kartanoita. Savonlinnassa olisi myynnissä vanha kartano. Oih, se olisi kuin tehty meille. Ajatelkaas, jos musta tulisi vielä kartanon rouva. Mä niin nään itteni siellä ruispellossa kukkahamonen yllä ja paskarönttöset jalassa. Niin, mitähän mää siellä ruispellossa tekisin? Ruistako vai kukkaa kasvattaisin. Pistäisin pystyyn ruiskukkabisneksen. Möisin maalimalle aitoo ruistakukkaa from Finlandese.



En tiiä, kokonaisvaltainen elämänmuutos voisi olla just sitä mitä kaipaisin. Kartanon rouvaksi kartanon rouvan paikalle. Siinäpä olisi haastetta loppuelämäksi. Laiton savonlinnan linkkinä UK:lle. Hän on duunimatkalla. Muistaakseni hänen lähtiessä sanoin, että helvetti, muutetaan Espanjaan. Nyt se vaihtui Savonlinnaan. Hmmm, on sillä pysyminen. UK:lla meinaan. Näissä mun aivoituksissa. Joku sanoisi hullu ja levoton. Mut hei, elämä on. Sitä paitsi, meillä on vain yksi sellainen. Elämä. Ota kii!






6 kommenttia:

  1. Ihan superhienoja kuvia!! Mää niin rakastan vihreää. Ihan sama, onko havuja vai ruohoa vai sammalta, mutta se on mulle jotenkin sellanen elämän väri.

    Tuli tosta sun Savonlinna-Espanjasta mieleen joku Uuno Turhapuro-elokuva, missä Spede (Härski Hartikainen) ja Sörsselssöni oli menossa taksilla Jakomäkeen, mutta päätykin Barcelonaan :).

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vihree on niin elämää! Ulkona harmaata, mut onneks kuvilla saa vähän värii verkkokalvoille.

      Aika Uuno touhuuhan tää välillä on. Mut olkoon :)

      Poista
  2. Oliko se Marketan matka Fuengirolaan vai Fuengoriloon? :D

    VastaaPoista
  3. Eikö olisikin hauskaa olla kartanon rouva. Järjestää "kynttiläillallisia" :), mutta kyllä minä mielummin olisin kartanon rouva Espanjassa kuin Savonlinnassa, surulla tunnustan. Niin valoa kaipaan tähän aikaan vuodesta. Valitettavasti nyt vaan ei saa vapaata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mää olisin niin kotonani kartanon rouvana. Kesät Savonlinnassa talvet Espanjassa. Eiks me sovita niin?

      Poista